torstai 3. maaliskuuta 2016


Opettajuuteen ohjaaminen

Pedagoginen ajattelu ja toiminta näkyväksi

Patrikainen R, Hakapaino, Helsinki 2009

Tämä kirja antoi vastauksia Ihmisen kehitys ja ammatillinen identiteetti oppimisessa ja ohjaamisessa- aihealueen kysymyksiin. Erityisesti seuraavaan kysymykseen:

     Mitä tulisi ottaa huomioon erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten opettamisessa ja ohjaamisessa?

Opettajan ymmärtämiseen ja tietoon kuuluu monia asioita, jotka opettajan tulee sisäistää. Erityisesti tulee ymmärtää asioiden vaikutukset opetustapahtumassa ja sen jälkeen sekä kuinka asia vaikuttaa oppijan näkemykseen opeteltavasta asiasta nyt ja tulevaisuudessa. Näitä ymmärtämisen asioita ovat perimmiltään jokaisella opetustasolla samat eli arvot, moraali ja etiikka.

Pelkästään opettajan moraalinen malli on tärkeä erilaisille oppijoille. Eri ikäisille näitä tuodaan opeteltavasta asiasta kysyen tai kyseenalaistaen esille. Opittavaa asiaa lähestytään eri suunnista liittyen eri ikäisten ymmärtämisen tasolle tarkoitetuista näkökulmista. Siis mitään ja kenenkään asioita ei tyrmätä vaan keskustellaan eri näkökannoista ja näkökantojen perusteista opettajan kuitenkin pitäessä ns. ohjat käsissä. Tässä luodaan pohja oppilaalle selviytyä vastaavanlaisista tilanteesta jatkossa työelämässä, josta hänellä on omat tärkeät näkemyksensä ja niille perustelut. Näin opitaan keskustelemaan sekä arvostamaan toisia ihmisiä. Aina toisen kanssa keskusteltaessa tulee esille ristiriitoja, mutta myös uusia näkökulmia, jotka vaivat olla hyvinkin avartavia keskustelun eri osapuolille. Opettajan tulisi luoda omalla käytöksellään keskustelulle avoin ja luotettava ilmapiiri, jolloin oppimista ja sen integroitumista vanhaan tietoon tapahtuu eniten. Tässä opettajan asema on olla pedagogisena auktoriteettinä, mutta myös valmentajana, tukijana, tuutorina tms. Oppilaan rooli on harjoitella uusia tietoja ja taitoja tukemaan omaa, jo olemassa olevaa vanhaa tietoa.

Tämän opettajan moraalisen toiminnan kautta oppilaalle luodaan mahdollisuus itsenäiseen arvojen merkityksen ja eettisen valintojen löytämiseen. Tästä syntyy opiskelijalle itsekunnioitus, toisen hyväksyminen sekä toiselle hyväksytyksi tuleminen. Opettajan toiminta on tärkeämpää kuin moraalista asioista puhuminen. Tätä kautta opitaan ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja. Niitä tietoja ja aitoja tarvitaan eteen tulleissa ongelmissa niiden ratkaisemiseksi.  

On tärkeää, että oppilaalla ja myös opettajalla on mahdollisuus tehdä sellaisia juttuja, jotka heitä kiinnostavat ja myös he voivat olla niissä hyviä. Eli siis syventyä johonkin aihealueen kiinnostavaan kohtaan tuoden ja jakaen siitä saatua tietoa muille opiskelijoille. Tästä syystä opetustapahtuma ja -suunnitelma tulee olla riittävän joustava oppilaan/opettajan omien taipumusten toteuttamiseksi. Muussa tapauksessa motivaatio laskee jokaisella oppimisen/opettamisen tasolla. Sitä kannattaa tietoisesti välttää. Myös kyky tehdä itsenäisiä valintoja ja ratkaisuja kärsii, jos ollaan hyvin jäykkiä opettamisessa ja opiskelussa. s. 34.35

On tärkeä selvittää opettajan toiminnan peruste tai ratkaisu, jotta päästään tutkimaan sekä ymmärtämään opettajan laadullista toimintaa. Selvitettäessä opettajan toimintaa ohjaavia käytänteitä, täytyy selvittää hyvät ohjauksen periaatteet. Opettajaan kohdistuu tällä saralla paineita yksilöllisen opettamisen kautta. Lisäksi kaikilla oppilailla ja opettajilla on oma kasvupohja pohjautuen heidän kokemuksiin, tietoihin sekä olettamuksineen. Tämä antaa opettajalle mahdollisuuden tarkastella omaa toimintaa itsearviointina tai vertaisarviointina. Myös oppilaiden opettajan arviointi tulee pitää esillä ja ottaa siitä oivalluksia jatkon opetustyöhön. Opettaja voi arvioida toiminnassaan mm. seuraavia asioita:

     millaisia ohjeita opettaja antaa oppilaille (rakentavia, haastavia, johdattelevia, toimintaan ohjaavia yms.)

     kuvailla opetusta ja oppilaita kollegoille (vertaistuki ja keskustelu auttaa paremmin ymmärtämään)

     muistaa merkittävät tapahtumat (jakaa niistä tietoa muille kollegoille)

     miettiä millaisia kysymyksiä esittää oppilailleen auttaen oman päättelyteorian kautta oppilasta eteenpäin (pedagogiset valmiudet, strateriat ja ongelmanratkaisukyky)

     opettajan omat tekstit, portfoliot yms. auttavat ymmärtämään ratkaisuja sekä arviointeja (tuottaen aineistoa itse/kollega pystyy siitä reflektoimaan ideoita)

     oman opetustoiminnan videointi ja haastattelu (näkee asiat tilanteen jälkeen ja voi rauhassa keskittyä toiminnan analysointiin)

     näiden lisäksi ääneen ajattelu, ryhmäkeskustelu, toimintaperiaatteet yms. auttavat opettajan toiminnan perusteissa ja niiden vaikutuksissa oppilaisiin

Monesti keskitytään eri ikäisten tai tasoisten ohjaamiseen ja unohdetaan oppimisen perusta ja oppimismaaperän tärkeys oppimisessa. Näen itse, että jos vertauskuvallisesti vettä (tietoa) lasketaan hanhen (oppilaan) selkään, se valuu tarttumatta minnekään pois. Opettamisessa onkin tarkoitus saada aikaan sellainen ”vesi” joka tarttuu ”hanhen” selkään. ”Vesi” voi olla muodoltaan toisenlaista eli öljyä, jolloin se tarttuu hyvin hanhen selkään. Tai hanhen selkää voidaan käsitellä siten, että vesi tarttuu. Tämä tarkoittaa, että luodaan opetuksesta sellainen tapahtuma, johon oppilaat haluavat mukaan. Tämä ei ole helppoa, mutta varmaankin kaikkia osapuolia palkitsevaa ja sen takia asiaan on syytä paneutua perusteellisesti ennen opetustapahtumaa.
HOJKS II
Yksilölliset opetussuunnitelmat ja opetus


Ikonen O, Virtanen P, PS-kustannus, Juva 2003


Tämä kirja antoi vastauksia Joustavat opintopolut- aihealueen kysymyksiin. Erityisesti seuraaviin kysymyksiin:


  • Miten opettaja ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyyden ja tavat orientoitua oppimiseen ja opiskeluun?
  • Minkälaista osaamista opintojen joustava suunnittelu ja toteutus edellyttävät opettajalta ja muilta työntekijöiltä?


Opettajalta joustava suunnittelu ja opetus vaatii erityistä syventymistä opetusta ohjaaviin lakeihin sekä opetussuunnitelmien perusteisiin, tuntijakoon ja näiden liittämiseen omaan opettajuuden osaamiseen. Tämä kaikki tulee olla suunniteltuna ja vietynä oppilaan yksilölliselle oppimistasolle saakka.


Opettajan on ymmärrettävä perusopetuksen ydinasiat, jota olen tähän seuraavasti avannut. Perusopetuslain mukaan valtioneuvosto päättää mm. opetuksen valtakunnallisista tavoitteista sekä opetuksen ajan jakamisesta eri aineryhmien välillä. Tätä jakamista kutsutaan tuntijakona. Opetushallitus päättää perusopetussuunnitelman perusteista. Näitä ovat opetuksen tavoitteiden määrittäminen mm. eri oppiaineille, aihekokonaisuuksille ja oppilaanohjaukseen. Tämän pohjalta laaditaan paikalliset opetussuunnitelmat alueellisesti, kunta- tai koulukohtaisesti, jotka koulutuksen järjestäjä hyväksyy. Opetussuunnitelman perusteiden ja synnyn ymmärtäminen on tärkeää opintojen joustavassa suunnittelussa. Arvopohja opetussuunnitelmiin tulee maamme lakien kautta mm. ihmisoikeudet, tasa-arvo ja demokratia. Näiden kautta opettajan tehtävänä on edistetään yhteisöllisyyttä, vastuullisuutta ja yksilön oikeuksien sekä vapauksien kunnioittamista.


Opetussuunnitelma on myös jaettu kahteen eri oppimääräosaan, joita ovat oppiainejakoinen-  ja toiminta-alueen perusteisiin perustuva oppimäärä. Näistä jälkimmäinen on tarkoitettu vaikeasti sairaille tai vammaisille oppilaille ja heille jaetaan opetussuunnitelma toiminta- ja osa-alueiksi. Näitä alueita ovat motoriset taidot, kieli ja kommunikaatio, sosiaaliset taidot, päivittäisten toimintojen taidot sekä kognitiiviset taidot. Yksilölliset oppimissuunnitelmat tavoitteineen ja sisältöineen tulee suoraan hyväksytyn opetussuunnitelman tavoitteista ja sisällöstä räätälöitynä turvaamaan oppilaalle paras mahdollisuus oppimiseen ja siinä etenemiseen.


Opetustyötä on ajanmukaistettu mm. siten, että aihekokonaisuuksia opetetaan kokonaisina ilmiöinä, jolloin eri asiakokonaisuuksien ymmärtäminen helpottuu. Tätä kautta ei synny pirstaloitunutta tietoa kuten aikaisemmin. Opetussuunnitelma laaditaan perustuen oppimiskäsitykseen uuden oppimisen prosessina. Opettajan tehtävänä on uusien tietojen lisäksi ohjata uusiin oppimis- tai työskentelytapoihin oppilasta. Opettajan on hyvä havaita, miten ja millaista tukea eri oppilaat tarvitsevat opiskelussa. Erilaisille opiskelijoille opettaja innostaa kokeilemaan erilaisia oppimistapoja. Esimerkiksi oppilaan opiskeluhalua halutaan virittää eri keinoin. Näillä pyritään oppilasta innostamaan käsiteltävästä asiasta mm. paloittelemalla uuden oppimisen tavoitteita pienempiin osiin. Näitä pieniä osia oppimalla esimerkiksi opiskelijan heikko identiteetti omaan oppimiseen lisääntyy ja oppija motivoituu sekä kiinnostuu uuden oppimisesta kun se onnistumisellaan palkitsee oppijan. Vain painavalla syyllä voidaan vapauttaa jostain oppimäärästä.


Käytännössä opettaja valitsee työskentelytavat, jotka tukevat oppilaan oppimista. Uuden toiminnan ymmärtäminen siten, että se integroituu jo olemassa olevaan opiskelijan tietoon, vaatii oppilaalta kiinnostuneisuutta ja motivaatiota. Opetukseen tulee näin liittää oppilaan omaan tavoiteseurantaan ja tätä kautta tiedot sekä taidot saavutetaan aihealueessa.


Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetus on sitä, että oppijaa autetaan eri tukimuodoin oppimisvaikeuksissa. Tukimuodot kattavat tuentarpeen laadun ja laajuuden. Opettajan on tärkeä huomata ja ennakoida varhaisessa vaiheessa mahdolliset vaikeudet ja aloittaa tukitoimet. Opetustoimi vastaa koulukohtaisista apuväline- sekä avustajapalveluista kun taas mm. kuntoutuksesta vastaa sosiaali- ja terveyspuoli.


Erityisen tuen tarvitsevia oppilaita saattavat olla seuraavanlaiset oppijat:


  • oppilaalla on vamma, sairaus tai toimintavajavuus => heikentyneenä kasvu, kehitys ja oppimisedellytykset
  • psyykkistä tai sosiaalista tukea tarvitsevat oppilaat
  • kehityksessä oppimiseen riskitekijöitä joko huoltajien tai opetuksen tai oppilashuollon mukaan


Opettajan on kyettävä ymmärtämään oppijan ikäkausien oppimisedellytykset. Oppimisvaikeudet esimerkiksi vaikeuttavat opiskelua, mutta eivät ole kuitenkaan este oppivelvollisuuden suorittamiseen ikäistensä ryhmässä. Tätä varten on erilaisia eriyttämisen muotoja, jotka tukevat vaikeuksissa eteenpäin. Näistä meille tunnetuin on tukiopetus, jota opettajan tulee esittää ja antaa riittävästi ennen kuin oppilaan menestyminen arvioidaan heikentyneen. Toinen muoto on ns. kymppiluokka, jonne voi vapaaehtoisesti hakeutua parantamaan omaa jatkokoulutusmahdollisuutta, tukemaan persoonallisuuden, ammatinvalinnan kehittymistä sekä auttaa tulevaisuuden suunnittelussa. Kolmas muoto on erityisopetus, jossa annetaan osa-aikaista erityisopetusta sellaisille oppilaille, joilla on lieviä oppimis- ja sopeutumisvaikeuksia. Tästä tehdään hallinnollinen päätös ja ennen päätöstä tulee asiasta neuvotella oppilaan huoltajan kanssa sekä hankkia oppimisedellytyksistä psykologinen tai lääketieteellinen tutkimus tai sosiaalinen selvitys. Päätöksen tueksi tulee pyytää lausuntoja niiltä tahoilta, jotka tuntevat oppilaan kehitystä.


Muita järjestelyjä on HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, jossa oppilaan opiskelu voidaan järjestää toisella tavalla oppilaan terveydentilaan liittyvien syiden takia. Siinä huomioidaan oppilaan yksilölliset tarpeet. HOJKSissa määritellään erilaiset opetusjärjestelyt, joita ovat kuvaukset oppimisvalmiuksista ja tuen laadusta ja tarpeesta, vahvuuksista. Lisäksi määritellään tavoitteet oppimiselle, tuntimäärät ja normaalista opiskelusta poikkeavat aineet. Näistä aineista laaditaan tavoitteet, sisällöt sekä apupalvelut. Tulee myös laatia kuvaus oppimisen järjestämisestä sekä nimetä kaikki henkilöt, jotka osallistuvat oppilaan opetus- tai tukipalveluihin. Seuranta tulee myös järjestää suunnitelman toimivuudesta käytännön tasolla. Peruskoulussa ja lukiossa asiaan käytetään nimitystä yksilöllistää ja ammatillisessa koulutuksessa taas käytetään sanaa mukauttaa.


Opettajan on hyvä huomioida myös se, että erityisopetuksen eri ryhmiä varten ei laadita erillistä opetussuunnitelmaa. Opetussuunnitelmasta vaan laaditaan opetuksen yksilölliset tavoitteet ja sisällöt oppilaan henkilökohtaiseen suunnitelmaan. Pidennetystä oppivelvollisuudesta eli erityisopetukseen siirretyille tehdään HOJKS eli henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Tämä on kirjallinen dokumentti ja opettajalle se on oman työn suunnittelun ja seurannan väline. Suunnitelma on kodin ja koulun sekä opettajan ja eri asiantuntijoiden yhteistyön väline. Oppilas saa tätä kautta omakohtaisia vaikutusmahdollisuuksia enemmän omaan koulun käytiin. Tätä kautta opiskelusta voidaan saada kiinnostava oppilaalle. Opettajan tavoitteena on tällöin yksilöllisen ja yhteisöllisen oppimisen mahdollisuuksien lisääminen ja tukeminen. Opettajan tulee opetuksessaan käyttää niitä arvoja, jotka auttavat oppimista mm. perusopetuksessa edistää yksilöllistä oppimista kun taas koulutus- ja tukipalveluissa arvoina ovat oppilaiden tasavertaisuus. Opettajan onkin hyvä ymmärtää eri ihmiskäsityksiä, että pystyisi tunnistamaan kaikkien oppilaiden kyvyt ja mahdollisuudet ja tukea oikea-aikaisesti. Opettajan onkin hyvä tietää erilaisten oppimisvaikeuksien ja käyttäytymisongelmien oppimistyylejä.


Ammatillisessa koulutuksessa laaditaan kaikille opiskelijoille HOPS eli henkilökohtainen opintosuunnitelma. Tämän lisäksi voidaan laatia HOJKS joka tehdään kaikille erityisopetuksen opiskelijoille. HOJKS on laajempi kuin HOPS ja vaatii opettajalta opetussuunnitelman tuntemusta, opetuksen suunnittelua sekä oppimisen seurantaa. Opettaja oppii näin tuntemaan oppilaat paremmin. Laki ammatillisesta koulutuksesta säätää opiskelua ja sen toteuttamista. Opiskelu voidaan järjestää osin muuten, jos opiskelijalla on olemassa riittävät ja tutkintoa vastaavat tiedot jo ennestään ja jos opintojen suorittaminen on aikaisemmasta johtuen kohtuutonta tai jos perusteena on opiskelijan terveydentilaan liittyvä syy. Opettajan on hyvä tietää myös, että vapauttaminen oppiaineesta on näin mahdollista koulutuksen järjestäjän päätöksellä.


HOPSin laatii oppilas itse ja heitä siinä avustetaan opettajien kautta.


HOPSiin laitetaan seuraavia asioita:
  • hyväksi luettavat- ja
  • valinnaiset opinnot,
  • työssäoppimisen suunnitelma,
  • erityiset opetusjärjestelyt sekä
  • opiskelijan opintojen kulkua koskevat asiat.