Kansanen, P & Uusikylä K. (toim.) 2002. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

Tämä kirja antoi vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin voiko motivaatiota ja luovuutta opettaa?

 Koulussa on perinteisesti totuttu siihen, että opettaja kysyy ja oppilas vastaa. Oppilasta on palkittu oikeasta vastauksesta riippumatta siitä, onko kysymys ollut olennainen tai epäolennainen. Kumpi on tärkeämpää kysyä oikeita kysymyksiä tai vastata kysymyksiin oikein? Mitä sitten on oikeanlainen kysyminen ja oikeanlainen vastaaminen? Opettajan tehtävä kautta aikojen on auttaa oppilaitaan tai opiskelijoitaan oppimaan. Samoin kasvatuksen ja koulutuksen koko kentällä edellisen sukupolven tehtävänä on auttaa uutta sukupolvea oppimaan niitä tietoja ja taitoja, joita edeltävällä sukupolvilla on. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista ovat opettaja ja oppilas tai mestari ja oppipoika. (Jyrhämä 2002, 73.)

Motivaatio käsitteen ymmärtäminen edellyttää intentio-käsitteen ymmärtämistä. Ihmisen voidaan sanoa olevan motivoitunut silloin, kun hänellä on jokin tavoite eli päämäärä. Intentioon sisältyy sekä toive päästä johonkin päämäärään, että keinot saavuttaa päämäärä. Motivoidulla käyttäytymisellä tarkoitetaan siis toimintaa, joka välittyy intentioiden kautta. Kaikki toiminta ei ole motivoitua toimintaa, koska sillä ei ole tavoitteita ja päämäärää. (Byman 2002, 26.)

Aristoteleen ajoista asti ihanteellisena motivointistrategia on ollut saada oppilaat aktiivisesti tutkimaan ja keräämään tietoa ja sitä kautta oppimaan. Erityisen ihanteellisena on pidetty opiskelumotivaatiota, jossa oppiminen sinänsä, ilman mitään ulkoista kontrollia on motivoivaa. Tämän kaltaiseen motivaatioon on viitattu termillä sisäinen motivaatio. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitettaan että oppija saattaa asiat loppuun viitaten onnistumisen tunteeseen, jota oppija tavoittelee, kun hän saa saatettua jonkun tehtävän loppuun tai luotua jotain uutta. (Byman 2002, 27-29.)

Koulua on usein syytetty siitä, että se suosii vääränlaista motivaatiota ja tukahduttaa oppilaiden luontaisen uteliaisuuden. Ihanteellinen oppimismotivaatio on sisäinen motivaatio. Opetuksen tavoitteena tulisi olla aktiivinen, itseohjautuva ja luova oppiminen. Näkemyksessä korostetaan tiedon etsinnän tärkeyttä oppimisessa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että luomalla oppimiselle sellaiset olosuhteet jotka edesauttavat sisäistä motivaatiota, käsitteellinen oppiminen, luova ajattelu ja oppimisen laatu lisääntyvät verrattuna opiskeluun sellaisessa oppimisympäristössä, joka tukee vain ulkoisesti motivoinutta oppimista. Epämuodollinen oppimisympäristö, joka tarjoaa haasteita, virikkeitä ja mahdollisuuden kokea autonomian tunteita, edesauttaa oppimisen kannalta suotuisan motivaation syntyä, koska se tarjoaa mahdollisuuden itsemääritellylle sisäiselle motivaatiolle. Opetuksen käsitteeseen voidaan siis sisällyttää ajatus, että opettajan opettaminen ei välttämättä johda oppilaan oppimiseen. Opettajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulisi opetuksellisilla järjestelyillä pyrkiä luomaan luokkansa edellytykset optimaalisen oppimismotivaation syntymiselle. (Byman 2002, 29-30, 37.)

Ongelmaperustainen pedagogiikka opiskelijakeskeisyyttä tukevana opetusmenetelmänä

Poikela, E. (toim.) 2002. Ongelmaperustainen pedagogiikka - Teoriaa ja käytäntöä. Tampereen yliopistopaino Juvenes Print Oy.

Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjan on kirjoittanut yhdessä kaksitoista ProBell- ryhmän jäsentä. ProBell ryhmän jäsenet tutkivat, arvioivat ja kehittävät ongelmaperustaista oppimista kasvatuksen ja koulutuksen eri aloilla ja tasoilla. Kirjassa kerrotaan ongelmaperustaisen oppimisen opetuksellisesta ja tutkimuksellisista haasteista, strategisista ja teoreettisista perusteista, ongelmaperustaisen oppimisen aikaansaamasta voimaantumisesta sekä ongelmaperustaisen pedagogiikan soveltamisen mukanaan tuomista muutoksista käytännön opetuksessa ja opetussuunnitelmissa. Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjasta etsin vastauksia seuraaviin OK2:n kysymyksiin: Millaista on osallistavan pedagogiikan mukainen toiminta? ja Millaista on reflektiivinen, tutkiva, kehittävä ja yrittäjämäinen ote opettamisessa ja oppimisessa?

Poikelan (toim.) kirjassa kerrotaan ongelmaperustaisen oppimisen eli Problem- Based Learningin (PBL) vahvuudeksi sen työelämälähtöisyyden. PBL on ajattelu- ja toimintatapojen muuttamisen filosofinen ja strateginen työväline. PBL:n tavoitteena on koulutuksen substanssiosaamisen lisäksi ongelmaratkaisutaitojen, tiimityötaitojen, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen, sosiaalisuuden, tiedonhankintataitojen ja analyytisyyden oppiminen ja kriittisyyteen kasvaminen. Näitä kykyjä on välttämätöntä kehittää jo koulutuksen aikana, ennen siirtymistä työelämään. Ongelmanratkaisu yksin tai ryhmässä ei ole uusi asia koulutuksen historiassa. PBL käyttääkin hyväksi jo aiemmin toimiviksi todettuja menetelmiä, kuten oppimista aktivoivia tai suuntaavia lähtökohtia, opiskelijoiden oppimista tukevaa opettajan ohjausta, pienryhmätyöskentelyä ja itsenäistä opiskelua.

Ongelmaperustaisen oppimisen lähtöolettamuksena on, että oppimista tapahtuu, kun aktiiviset ja itsenäiset opiskelijat ratkaisevat yhdessä ongelmia, tutkivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia uskomuksia, olettamuksia ja perusteita, pohtivat ilmiöitä kuvaavia teoreettisia selityksiä ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään. Oppimisen ongelmat lähtevät työelämän ammatillisista käytännöistä ja vaativat huolellista suunnittelua. Oppimisen perustana oleva ongelma riippuu oppimisen tavoitteesta ja tarkoituksesta. Ongelma voi olla luonteeltaan skenaario, lähtökohta, tapaus tai strukturoitu ongelma. Opiskelijoilta edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja opiskelua. Oppimis- ja ongelmanratkaisuprosessia ohjataan ryhmäistunnoissa eli tutoriaaleissa. Ryhmän käyttö perustuu dialogisuuteen ja diskursiivisuuteen. Tutkittavien ilmiöiden ja ammatillisen ongelmien käsittely, jäsentely, kehittely ja arviointi ryhmässä tarjoavat mahdollisuuden monipuoliseen teoreettiseen ja käytännöllisten ongelmien käsittelyyn.

Tutoriaaliopettajalla on tärkeä osa opiskelijoiden oppimisprosessissa. Tärkeimpänä tehtävänä tutorilla on auttaa opiskelijoita motivoitumaan, ottamaan vastuuta omasta ja toisten oppimisesta sekä ohjata opiskelijoita sitoutumaan yhteiseen ongelmaratkaisuun ja siten saavuttamaan henkilökohtaisia oppimistuloksia.  Kun aikaisemmin opettaja kiinnitti huomiota oman substanssialansa hallintaan sekä koulutuksellisiin tavoitteisiin ja pyrki välittämään osaamistaan opiskelijoille, niin nyt tutor kiinnittää huomiota substanssin lisäksi työskentelytavan hallitsemiseen, ryhmän sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutustapoihin sekä metakognitiivisiin ajatteluprosesseihin. Tutoropettajan on osattava olla keskustelussa taustalla ja tarvittaessa hänen on osattava puuttua taitavasti keskusteluun mallintamalla asiantuntijalle tyypillistä ajattelu- ja kommunikointitapoja.

Olen tutustunut jo aikaisemminkin opettajaopinnoissani ongelmaperustaiseen pedagogiikkaan ja käynyt seuraamassa tutoriaali- istuntoja. Tämä kirja toi kuitenkin syvällisempää tietoa, uusia näkökulmia sekä perusteita ongelmaperustaisen pedagogiikan käyttöön.  Poikelan (toim.) kirjan mukaan ongelmaperustaisen oppimisen menetelmässä opiskelijoita voi alussa vaivata epätietoisuus, opitaanko juuri oikeita asioita ja oikein. Tätä pohdin itsekin, että oppivatko opiskelijat oikeita asioita keksimällä itse ongelman ja etsimällä niihin itsenäisesti ja omassa ryhmässä ratkaisuja. Tutoropettaja on kuitenkin jatkuvasti mukana oppimisprosessissa ja ohjaa opiskelijat oikealle tielle tarvittaessa. Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjan mukaan PBL motivoi opiskelijoita jopa niin, että se luo halun oppia enemmän kuin on rajallisessa ajassa mahdollista. Uskon tämän pitävän täysin paikkansa. Kun passiivisen luennolla istumisen sijaan opiskelijasta tuleekin aktiivinen tiedon hankkija ja käsittelijä, herättää se lisää tiedon janoa. Opiskelijan aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun tulee merkittävä tiedon yhteistoiminnallinen rakennusareena, tällöin opiskelija pääsee miettimään omaa suhdettaan oppimiseen, tietoon ja muihin opiskelijoihin oppimisresursseina.