Kansanen, P & Uusikylä K. (toim.) 2002. Luovuutta, motivaatiota, tunteita. Jyväskylä: Gummerus kirjapaino Oy.

Tämä kirja antoi vastauksia erityisesti seuraaviin kysymyksiin voiko motivaatiota ja luovuutta opettaa?

 Koulussa on perinteisesti totuttu siihen, että opettaja kysyy ja oppilas vastaa. Oppilasta on palkittu oikeasta vastauksesta riippumatta siitä, onko kysymys ollut olennainen tai epäolennainen. Kumpi on tärkeämpää kysyä oikeita kysymyksiä tai vastata kysymyksiin oikein? Mitä sitten on oikeanlainen kysyminen ja oikeanlainen vastaaminen? Opettajan tehtävä kautta aikojen on auttaa oppilaitaan tai opiskelijoitaan oppimaan. Samoin kasvatuksen ja koulutuksen koko kentällä edellisen sukupolven tehtävänä on auttaa uutta sukupolvea oppimaan niitä tietoja ja taitoja, joita edeltävällä sukupolvilla on. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista ovat opettaja ja oppilas tai mestari ja oppipoika. (Jyrhämä 2002, 73.)

Motivaatio käsitteen ymmärtäminen edellyttää intentio-käsitteen ymmärtämistä. Ihmisen voidaan sanoa olevan motivoitunut silloin, kun hänellä on jokin tavoite eli päämäärä. Intentioon sisältyy sekä toive päästä johonkin päämäärään, että keinot saavuttaa päämäärä. Motivoidulla käyttäytymisellä tarkoitetaan siis toimintaa, joka välittyy intentioiden kautta. Kaikki toiminta ei ole motivoitua toimintaa, koska sillä ei ole tavoitteita ja päämäärää. (Byman 2002, 26.)

Aristoteleen ajoista asti ihanteellisena motivointistrategia on ollut saada oppilaat aktiivisesti tutkimaan ja keräämään tietoa ja sitä kautta oppimaan. Erityisen ihanteellisena on pidetty opiskelumotivaatiota, jossa oppiminen sinänsä, ilman mitään ulkoista kontrollia on motivoivaa. Tämän kaltaiseen motivaatioon on viitattu termillä sisäinen motivaatio. Sisäisellä motivaatiolla tarkoitettaan että oppija saattaa asiat loppuun viitaten onnistumisen tunteeseen, jota oppija tavoittelee, kun hän saa saatettua jonkun tehtävän loppuun tai luotua jotain uutta. (Byman 2002, 27-29.)

Koulua on usein syytetty siitä, että se suosii vääränlaista motivaatiota ja tukahduttaa oppilaiden luontaisen uteliaisuuden. Ihanteellinen oppimismotivaatio on sisäinen motivaatio. Opetuksen tavoitteena tulisi olla aktiivinen, itseohjautuva ja luova oppiminen. Näkemyksessä korostetaan tiedon etsinnän tärkeyttä oppimisessa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että luomalla oppimiselle sellaiset olosuhteet jotka edesauttavat sisäistä motivaatiota, käsitteellinen oppiminen, luova ajattelu ja oppimisen laatu lisääntyvät verrattuna opiskeluun sellaisessa oppimisympäristössä, joka tukee vain ulkoisesti motivoinutta oppimista. Epämuodollinen oppimisympäristö, joka tarjoaa haasteita, virikkeitä ja mahdollisuuden kokea autonomian tunteita, edesauttaa oppimisen kannalta suotuisan motivaation syntyä, koska se tarjoaa mahdollisuuden itsemääritellylle sisäiselle motivaatiolle. Opetuksen käsitteeseen voidaan siis sisällyttää ajatus, että opettajan opettaminen ei välttämättä johda oppilaan oppimiseen. Opettajan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että hänen tulisi opetuksellisilla järjestelyillä pyrkiä luomaan luokkansa edellytykset optimaalisen oppimismotivaation syntymiselle. (Byman 2002, 29-30, 37.)