Ongelmaperustainen pedagogiikka opiskelijakeskeisyyttä tukevana opetusmenetelmänä

Poikela, E. (toim.) 2002. Ongelmaperustainen pedagogiikka - Teoriaa ja käytäntöä. Tampereen yliopistopaino Juvenes Print Oy.

Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjan on kirjoittanut yhdessä kaksitoista ProBell- ryhmän jäsentä. ProBell ryhmän jäsenet tutkivat, arvioivat ja kehittävät ongelmaperustaista oppimista kasvatuksen ja koulutuksen eri aloilla ja tasoilla. Kirjassa kerrotaan ongelmaperustaisen oppimisen opetuksellisesta ja tutkimuksellisista haasteista, strategisista ja teoreettisista perusteista, ongelmaperustaisen oppimisen aikaansaamasta voimaantumisesta sekä ongelmaperustaisen pedagogiikan soveltamisen mukanaan tuomista muutoksista käytännön opetuksessa ja opetussuunnitelmissa. Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjasta etsin vastauksia seuraaviin OK2:n kysymyksiin: Millaista on osallistavan pedagogiikan mukainen toiminta? ja Millaista on reflektiivinen, tutkiva, kehittävä ja yrittäjämäinen ote opettamisessa ja oppimisessa?

Poikelan (toim.) kirjassa kerrotaan ongelmaperustaisen oppimisen eli Problem- Based Learningin (PBL) vahvuudeksi sen työelämälähtöisyyden. PBL on ajattelu- ja toimintatapojen muuttamisen filosofinen ja strateginen työväline. PBL:n tavoitteena on koulutuksen substanssiosaamisen lisäksi ongelmaratkaisutaitojen, tiimityötaitojen, kommunikaatio- ja vuorovaikutustaitojen, sosiaalisuuden, tiedonhankintataitojen ja analyytisyyden oppiminen ja kriittisyyteen kasvaminen. Näitä kykyjä on välttämätöntä kehittää jo koulutuksen aikana, ennen siirtymistä työelämään. Ongelmanratkaisu yksin tai ryhmässä ei ole uusi asia koulutuksen historiassa. PBL käyttääkin hyväksi jo aiemmin toimiviksi todettuja menetelmiä, kuten oppimista aktivoivia tai suuntaavia lähtökohtia, opiskelijoiden oppimista tukevaa opettajan ohjausta, pienryhmätyöskentelyä ja itsenäistä opiskelua.

Ongelmaperustaisen oppimisen lähtöolettamuksena on, että oppimista tapahtuu, kun aktiiviset ja itsenäiset opiskelijat ratkaisevat yhdessä ongelmia, tutkivat oman ajattelunsa ja toimintansa taustalla olevia uskomuksia, olettamuksia ja perusteita, pohtivat ilmiöitä kuvaavia teoreettisia selityksiä ja konstruoivat näin henkilökohtaista tietoa sekä ymmärtämistään. Oppimisen ongelmat lähtevät työelämän ammatillisista käytännöistä ja vaativat huolellista suunnittelua. Oppimisen perustana oleva ongelma riippuu oppimisen tavoitteesta ja tarkoituksesta. Ongelma voi olla luonteeltaan skenaario, lähtökohta, tapaus tai strukturoitu ongelma. Opiskelijoilta edellytetään itsenäistä tiedonhankintaa ja opiskelua. Oppimis- ja ongelmanratkaisuprosessia ohjataan ryhmäistunnoissa eli tutoriaaleissa. Ryhmän käyttö perustuu dialogisuuteen ja diskursiivisuuteen. Tutkittavien ilmiöiden ja ammatillisen ongelmien käsittely, jäsentely, kehittely ja arviointi ryhmässä tarjoavat mahdollisuuden monipuoliseen teoreettiseen ja käytännöllisten ongelmien käsittelyyn.

Tutoriaaliopettajalla on tärkeä osa opiskelijoiden oppimisprosessissa. Tärkeimpänä tehtävänä tutorilla on auttaa opiskelijoita motivoitumaan, ottamaan vastuuta omasta ja toisten oppimisesta sekä ohjata opiskelijoita sitoutumaan yhteiseen ongelmaratkaisuun ja siten saavuttamaan henkilökohtaisia oppimistuloksia.  Kun aikaisemmin opettaja kiinnitti huomiota oman substanssialansa hallintaan sekä koulutuksellisiin tavoitteisiin ja pyrki välittämään osaamistaan opiskelijoille, niin nyt tutor kiinnittää huomiota substanssin lisäksi työskentelytavan hallitsemiseen, ryhmän sosiaalisiin suhteisiin ja vuorovaikutustapoihin sekä metakognitiivisiin ajatteluprosesseihin. Tutoropettajan on osattava olla keskustelussa taustalla ja tarvittaessa hänen on osattava puuttua taitavasti keskusteluun mallintamalla asiantuntijalle tyypillistä ajattelu- ja kommunikointitapoja.

Olen tutustunut jo aikaisemminkin opettajaopinnoissani ongelmaperustaiseen pedagogiikkaan ja käynyt seuraamassa tutoriaali- istuntoja. Tämä kirja toi kuitenkin syvällisempää tietoa, uusia näkökulmia sekä perusteita ongelmaperustaisen pedagogiikan käyttöön.  Poikelan (toim.) kirjan mukaan ongelmaperustaisen oppimisen menetelmässä opiskelijoita voi alussa vaivata epätietoisuus, opitaanko juuri oikeita asioita ja oikein. Tätä pohdin itsekin, että oppivatko opiskelijat oikeita asioita keksimällä itse ongelman ja etsimällä niihin itsenäisesti ja omassa ryhmässä ratkaisuja. Tutoropettaja on kuitenkin jatkuvasti mukana oppimisprosessissa ja ohjaa opiskelijat oikealle tielle tarvittaessa. Ongelmaperustainen pedagogiikka- kirjan mukaan PBL motivoi opiskelijoita jopa niin, että se luo halun oppia enemmän kuin on rajallisessa ajassa mahdollista. Uskon tämän pitävän täysin paikkansa. Kun passiivisen luennolla istumisen sijaan opiskelijasta tuleekin aktiivinen tiedon hankkija ja käsittelijä, herättää se lisää tiedon janoa. Opiskelijan aktiivisesta osallistumisesta keskusteluun tulee merkittävä tiedon yhteistoiminnallinen rakennusareena, tällöin opiskelija pääsee miettimään omaa suhdettaan oppimiseen, tietoon ja muihin opiskelijoihin oppimisresursseina.