Alunperin minun piti kirjoittaa blogaukseni toisesta kirjasta, mutta vaihdoin tähän. Kirja on tuore ja käsittelee suoraan omaa aihettani. Pidin kirjasta myös huomattavasti enemmän.
Matikkanälkä on kirjoitettu "herättämään matikkanälkää" eli tarjoamaan innostusta matematiikan opiskeluun. Opiskelua innoittaakseen kirja on erittäin hyvää luettavaa myös opettajille ja opettamista opiskeleville. Kirja tutkii matematiikan opettamisen ja oppimisen ongelmia. Matematiikan opettajat ovat jossain vaiheessa olleet todennäköisesti innostuneita matematiikasta ja heidät on sitä ennen jotenkin onnistuttu innostamaan. Opetetaanko opettajille innostamista riittävästi? Miten saadaan matematiikkaa vieroksuva oppilas kääntämään kelkkansa ja muuttamaan suhtautumistaan? "On vaikea kuvitella, miten teknistä osaamista voi tosiasiallisesti parantaa, jos oppilas ei sitä edes toivo".
Kirja koostuu 13 aiheesta, joissa käsitellään mm. asennoitumista, oppimisen tapoja, omatahtisuutta ja vaativuustason nostamista. Jokaisessa aiheessa on mukana joku "fiittaaja", eli vieraileva kirjoittaja. Kussakin kappaleessa käsitellään kappaleen aihe ja annetaan ruokalistamaisesti tehtäviä tai keinoja opettamisen järjestämiseen. Esimerkiksi Loogisuus-kappaleen lopussa ruokalista alkaa pikkunälällä (sudokut) ja alkuruualla (yliopiston psykologian pääsykokeiden loogisen päättelyn osio), jatkuen ensimmäiseen (erilaisia pulmia) ja toiseen pääruokaan (pelien logiikka) ja jälkiruokaan (tulitikkupulmat). Kappaleen noin viiden sivun asian lukemalla opettajalle saadaan ehkä palautettua vähän mieleen sitä miksi ja miten tiettyjä asioita pitäisi käydä läpi. Matematiikan opiskelija taas saattaa hoksata, ettei matematiikka olekaan pelkästään hikeä ja katkenneita lyijykynän kärkiä.
Kirja yrittää haukata ison palan olemalla samaan aikaan innostava teos oppilaalle ja opettajalle ja onnistuukin tässä hienosti. Teoreettista pedagogista lätinää on hyvin vähän ja esimerkit ovat hyvin käytännönläheisiä. Pedagogiset opit on kirjoitettu usein auki niin, että esimerkiksi lukiolainen pysyy hyvin kärryillä, eikä "reflektointi" käytetä kyllästymiseen saakka.
Kaiken kaikkiaan kirjan on mainio innostaja sekä opettajille, että oppilaille. Peruskoulu- ja lukiomatematiikkaa voi opettaa erilaisilla tavoilla, vaikka asiasisältö pysyisikin samana. Pääpaino voi ihan hyvin olla hauskanpidossa ja matematiikassa yhtä aikaa.
tiistai 9. toukokuuta 2017
Pasi Silander, Hanne Koli: Verkko-opetuksen työkalupakki
Pasi Silander, Hanne Koli: Verkko-opetuksen työkalupakki (Finn Lectura, 2003)
Verkko-opetuksen työkalupakki on korkeasta iästään huolimatta varsin kelvollinen opas verkko-opetuksen suunnitteluun. Tämäkin kirja päätyi lukuluettelooni omasta tarpeestani. Suunnittelin verkkokursseja omille oppilailleni ja tuo oli yksi kattavimpia kirjamuodossa saatavia oppaita. Vaikka menetelmät ja ohjelmistot ovat kauan sitten vaihtuneet, on verkkokurssin suunnitteluosiossa valtavasti hyödyllistä pohdittavaa ja huomioonotettavaa. Itse koin varsinkin suunnittelua ja rakenteen organisointia koskevat kappaleet hyödyllisinä.
Oppimisprosessin suunnittelu ja rakentaminen noudattaa tuttua kaavaa. Tehdään oppimisaihio, johon valmistellaan opetustehtävä ja oppilaalle soveltuvaa opetusta. Näiden jälkeen arvioidaan tehtävä ja sen perusteella arvioidaan mitä on opittu. Vanhan maailman aikaan kokonainen kurssi olisi voinut koostua kahdesta tai kolmesta tällaisesta. Verkkoon tehtävässä opetuksessa arviointi on mahdollista automatisoida ja esimerkiksi matematiikan kurssi voi muodostua sadasta arvioinnista. Mitä useampia ja paremmin suunniteltuja arviointeja tehdään ja valmistellaan, sitä paremmin ongelmat voidaan osoittaa ja sitä helpompi niihin on puuttua yksilöllisesti. Kirjassa käydään läpi oppimistehtävien suunnittelu tarkasti, mutta tehtävän arvioinnin automatisointia ei kirjassa käydä läpi. Ilmeisesti automatisointia ei vielä kirjaa kirjoittaessa nähty mitenkään erikoisen tärkeänä. Kuitenkin suuria ja helposti toistettavia kursseja suunnitellessa automatisointi muodostuu hyvin tärkeäksi.
Eniten sain itselleni uutta oppimisprosessin ohjauksesta. Vaikka kirjassa ei puhuta matematiikan tyylisen aineen opettamisesta, voi ohjausta soveltaa ihan hyvin kirjan avulla. Suunnitellessa ohjausta, kirjan tarjoamat taulukot erilaisiin vuorovaikutustapahtumiin ja niistä kumpuaviin ongelmatilanteisiin ovat arvokkaita.
Itse luin kirjan nimenomaan käytännön soveltamisen tueksi, mutta kirja esittelee myös erilaisia pedagogisia malleja niille, joilla ei ole mallia valmiiksi mietittynä.
Kokonaisuutena kirja on hyvinkin nimensä mukainen työkalupakki, vaikka aika onkin ajanut käytännön toteutusten ohi jo jonkin aikaa sitten. Itsetestaamista tai tehtävien automatisointia ei käsitellä ollenkaan, mutta kurssin tai kokonaisuuden rakentamista koskevat asiakokonaisuudet ovat hyvin käsiteltynä.
Oppimisprosessin suunnittelu ja rakentaminen noudattaa tuttua kaavaa. Tehdään oppimisaihio, johon valmistellaan opetustehtävä ja oppilaalle soveltuvaa opetusta. Näiden jälkeen arvioidaan tehtävä ja sen perusteella arvioidaan mitä on opittu. Vanhan maailman aikaan kokonainen kurssi olisi voinut koostua kahdesta tai kolmesta tällaisesta. Verkkoon tehtävässä opetuksessa arviointi on mahdollista automatisoida ja esimerkiksi matematiikan kurssi voi muodostua sadasta arvioinnista. Mitä useampia ja paremmin suunniteltuja arviointeja tehdään ja valmistellaan, sitä paremmin ongelmat voidaan osoittaa ja sitä helpompi niihin on puuttua yksilöllisesti. Kirjassa käydään läpi oppimistehtävien suunnittelu tarkasti, mutta tehtävän arvioinnin automatisointia ei kirjassa käydä läpi. Ilmeisesti automatisointia ei vielä kirjaa kirjoittaessa nähty mitenkään erikoisen tärkeänä. Kuitenkin suuria ja helposti toistettavia kursseja suunnitellessa automatisointi muodostuu hyvin tärkeäksi.
Eniten sain itselleni uutta oppimisprosessin ohjauksesta. Vaikka kirjassa ei puhuta matematiikan tyylisen aineen opettamisesta, voi ohjausta soveltaa ihan hyvin kirjan avulla. Suunnitellessa ohjausta, kirjan tarjoamat taulukot erilaisiin vuorovaikutustapahtumiin ja niistä kumpuaviin ongelmatilanteisiin ovat arvokkaita.
Itse luin kirjan nimenomaan käytännön soveltamisen tueksi, mutta kirja esittelee myös erilaisia pedagogisia malleja niille, joilla ei ole mallia valmiiksi mietittynä.
Kokonaisuutena kirja on hyvinkin nimensä mukainen työkalupakki, vaikka aika onkin ajanut käytännön toteutusten ohi jo jonkin aikaa sitten. Itsetestaamista tai tehtävien automatisointia ei käsitellä ollenkaan, mutta kurssin tai kokonaisuuden rakentamista koskevat asiakokonaisuudet ovat hyvin käsiteltynä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)