tiistai 9. toukokuuta 2017

Pasi Silander, Hanne Koli: Verkko-opetuksen työkalupakki

Pasi Silander, Hanne Koli: Verkko-opetuksen työkalupakki (Finn Lectura, 2003)


Verkko-opetuksen työkalupakki on korkeasta iästään huolimatta varsin kelvollinen opas verkko-opetuksen suunnitteluun. Tämäkin kirja päätyi lukuluettelooni omasta tarpeestani. Suunnittelin verkkokursseja omille oppilailleni ja tuo oli yksi kattavimpia kirjamuodossa saatavia oppaita. Vaikka menetelmät ja ohjelmistot ovat kauan sitten vaihtuneet, on verkkokurssin suunnitteluosiossa valtavasti hyödyllistä pohdittavaa ja huomioonotettavaa. Itse koin varsinkin suunnittelua ja rakenteen organisointia koskevat kappaleet hyödyllisinä.

Oppimisprosessin suunnittelu ja rakentaminen noudattaa tuttua kaavaa. Tehdään oppimisaihio, johon valmistellaan opetustehtävä ja oppilaalle soveltuvaa opetusta. Näiden jälkeen arvioidaan tehtävä ja sen perusteella arvioidaan mitä on opittu. Vanhan maailman aikaan kokonainen kurssi olisi voinut koostua kahdesta tai kolmesta tällaisesta. Verkkoon tehtävässä opetuksessa arviointi on mahdollista automatisoida ja esimerkiksi matematiikan kurssi voi muodostua sadasta arvioinnista. Mitä useampia ja paremmin suunniteltuja arviointeja tehdään ja valmistellaan, sitä paremmin ongelmat voidaan osoittaa ja sitä helpompi niihin on puuttua yksilöllisesti. Kirjassa käydään läpi oppimistehtävien suunnittelu tarkasti, mutta tehtävän arvioinnin automatisointia ei kirjassa käydä läpi. Ilmeisesti automatisointia ei vielä kirjaa kirjoittaessa nähty mitenkään erikoisen tärkeänä. Kuitenkin suuria ja helposti toistettavia kursseja suunnitellessa automatisointi muodostuu hyvin tärkeäksi.

Eniten sain itselleni uutta oppimisprosessin ohjauksesta. Vaikka kirjassa ei puhuta matematiikan tyylisen aineen opettamisesta, voi ohjausta soveltaa ihan hyvin kirjan avulla. Suunnitellessa ohjausta, kirjan tarjoamat taulukot erilaisiin vuorovaikutustapahtumiin ja niistä kumpuaviin ongelmatilanteisiin ovat arvokkaita.

Itse luin kirjan nimenomaan käytännön soveltamisen tueksi, mutta kirja esittelee myös erilaisia pedagogisia malleja niille, joilla ei ole mallia valmiiksi mietittynä.

Kokonaisuutena kirja on hyvinkin nimensä mukainen työkalupakki, vaikka aika onkin ajanut käytännön toteutusten ohi jo jonkin aikaa sitten. Itsetestaamista tai tehtävien automatisointia ei käsitellä ollenkaan, mutta kurssin tai kokonaisuuden rakentamista koskevat asiakokonaisuudet ovat hyvin käsiteltynä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti