tiistai 9. toukokuuta 2017

Laura Tuohilampi: Matikkanälkä (PS-Kustannus 2017)

Alunperin minun piti kirjoittaa blogaukseni toisesta kirjasta, mutta vaihdoin tähän. Kirja on tuore ja käsittelee suoraan omaa aihettani. Pidin kirjasta myös huomattavasti enemmän.

Matikkanälkä on kirjoitettu "herättämään matikkanälkää" eli tarjoamaan innostusta matematiikan opiskeluun. Opiskelua innoittaakseen kirja on erittäin hyvää luettavaa myös opettajille ja opettamista opiskeleville. Kirja tutkii matematiikan opettamisen ja oppimisen ongelmia. Matematiikan opettajat ovat jossain vaiheessa olleet todennäköisesti innostuneita matematiikasta ja heidät on sitä ennen jotenkin onnistuttu innostamaan. Opetetaanko opettajille innostamista riittävästi? Miten saadaan matematiikkaa vieroksuva oppilas kääntämään kelkkansa ja muuttamaan suhtautumistaan? "On vaikea kuvitella, miten teknistä osaamista voi tosiasiallisesti parantaa, jos oppilas ei sitä edes toivo".

Kirja koostuu 13 aiheesta, joissa käsitellään mm. asennoitumista, oppimisen tapoja, omatahtisuutta ja vaativuustason nostamista. Jokaisessa aiheessa on mukana joku "fiittaaja", eli vieraileva kirjoittaja. Kussakin kappaleessa käsitellään kappaleen aihe ja annetaan ruokalistamaisesti tehtäviä tai keinoja opettamisen järjestämiseen. Esimerkiksi Loogisuus-kappaleen lopussa ruokalista alkaa pikkunälällä (sudokut) ja alkuruualla (yliopiston psykologian pääsykokeiden loogisen päättelyn osio), jatkuen ensimmäiseen (erilaisia pulmia) ja toiseen pääruokaan (pelien logiikka) ja jälkiruokaan (tulitikkupulmat). Kappaleen noin viiden sivun asian lukemalla opettajalle saadaan ehkä palautettua vähän mieleen sitä miksi ja miten tiettyjä asioita pitäisi käydä läpi. Matematiikan opiskelija taas saattaa hoksata, ettei matematiikka olekaan pelkästään hikeä ja katkenneita lyijykynän kärkiä.

Kirja yrittää haukata ison palan olemalla samaan aikaan innostava teos oppilaalle ja opettajalle ja onnistuukin tässä hienosti. Teoreettista pedagogista lätinää on hyvin vähän ja esimerkit ovat hyvin käytännönläheisiä. Pedagogiset opit on kirjoitettu usein auki niin, että esimerkiksi lukiolainen pysyy hyvin kärryillä, eikä "reflektointi" käytetä kyllästymiseen saakka.

Kaiken kaikkiaan kirjan on mainio innostaja sekä opettajille, että oppilaille. Peruskoulu- ja lukiomatematiikkaa voi opettaa erilaisilla tavoilla, vaikka asiasisältö pysyisikin samana. Pääpaino voi ihan hyvin olla hauskanpidossa ja matematiikassa yhtä aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti