Jukka Lehtonen on
artikkelissaan ”Ei-heteroseksuaalisten nuorten toimijuus
ammattillisessa koulutuksessa” pohtinut, miten seksuaalisuus ja
sukupuoli merkityksellistyvät ammattikoulun arjen käytännöissä.
Lehtonen on todennut useissa tutkimuksissaan, että ammattikoulua
pidetään voimakkaasti sukupuolijakautuneena. Ovathan toisen asteen
opetusalat jo valmiiksi nais- tai miesvoittoisia. Oletus kahdesta
luonnollisesta sukupuolesta ja siitä, että kaikki ovat
heteroseksuaaleja, on vahva ammatillisessa koulutuksessa. Millaisia
positioita ei-heteroseksuaaliselle nuorelle rakentuu tällaisissa
heteronormatiivisiksi määrittyneissä tilanteissa sekä millaisia
neuvottelun ja toisin tekemisen mahdollisuuksia hänellä on?
Lehtosen mukaan vain
pieni osa ei-heteroseksuaalisista nuorista ilmaisee sukupuolista
suuntautumistaan koulu- ja oppilaitoskontektissa. Näin heidän
olemassaolonsa jää pääosin näkymättömiin, mikä vahvistaa sen
jäämistä tunnistamattomaksi ja tunnustamattomaksi. Olisi tärkeää
kuitenkin muistaa, että nuoret rakentavat aktiivisesti omaa
elämäänsä, sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Tätä prosessia
rajaavat sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyvät keskustelut ja
valtajärjestelmät – myös kouluissa.
Lehtonen esittelee
artikkelissaan ei-heteroseksuaalisilta nuorilta, jotka ovat
suorittaneet toisen asteen koulutuksen, keräämäänsä
haastatteluaineistoa. Nuorten kertomat tarinat ovat sangen
mielenkiintoisia. Niistä nousee esille hyvin ryhmäytäymisen
ongelmat. Esimerkiksi, kun opettaja nimeää opiskelijaryhmään
kuuluvan nuoren automaattiseksi heteroksi, nuori voi vain sopetua
siihen, ellei hän halua haastaa opettajan asemaa ja auktoriteettia.
Syy hiljaisuuteen voi olla, että nuori pelkää oman asemansa
opiskelijayhteisössä heikentyvän, jos hän korostaa seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöihin liittyviä teemoja. Heteroseksuaalisen
mielikuvan säilyttämisen tarve voi olla suuri opiskelijalle.
Opettajien hetero-odotuksesta kertoo esimerkiksi seuraava lainaus
artikkelin haastatteluaineistosta, jossa käytännön
vuorovaikutustilanne sai tarinankertojan salaamaan oman
parisuhteensa.
”Lomakkeessa
haluttiin tietää lähiomainen, jotta onnettomuustilanteissa voidaan
ilmoittaa. Opettaja sanoi tietysti, että 'pistä siihen vaikka
vaimon nimi, tai äidin, tai kenen nyt haluatkaan'. Pistin sitten
äitini nimen, koska en uskaltanut kirjoittaa miehen nimeä. Ja sekös
nyt ahdistaakin. Haluaisin kuitenkin, että ensimmäisenä
mahdollisista loukkaantumisista kuulee puolisoni.”
Lehtosen
aineistoissa opettajista on kerrottu pääosin myönteiseen sävyyn.
Aineiston perusteella vain yksittäiset opettajat suhtautuvat
kielteisesti ei-heteroseksuaalisuuteen. Sen sijaan nuoret kritisoivat
heterokeskeisyyttä ja -oletusta. Opettajien todettiin olevan
pikemminkin vapaamielisiä kuin ahdasmielisiä. Seksuaalineutraalia
opettajakuvaa ei haasta sekään, että opettajan tiedetään olevan
naimisissa tai saaneen lapsia. Tosin Lehtosen mukaan usein opettajat
salaavat ei-heteroseksualisuutensa kouluyhteisössä. Tämä asetelma
jättää nuoret ilman ei-heteroseksuaalisia malleja.
Opiskelijoiden
välisissä suhteissa korostuvat opetusalojen vähemmistöt. Etenkin
naisvaltaisilla aloilla ryhmien ainokaisiin poikiin saatetaan alkaa
suhtautua korostuneen sukupuolittavasti. Yksi tapa välttää
tällaista suhtautumista on omaksua ”kuin yksi tytöistä”
-positio poikana naisenemmistöisellä alalla tai ”hyvän jätkän”
-positio tyttönä miesenemmistöisellä alalla. Miesopiskelijoilta
saatetaan odottaa maskuliinisuutta ja heteromiehen rooliin
asettumista, mutta naismaiseksi mielletyn alan valinneisiin pojille
saatetaan tarjota jopa itsestään homon paikkaa etenkin, jos he
eivät käyttäydy perinteisten maskuliinisten oletusten mukaisesti.
Seksuaalisuuteen ja
sukupuoleen liittyvää kiusaamista esiintyy myös. Homottelu on
ilmiönä saanut monenlaisia muotoja ja se on osin irronnut ihmiseen
liitettävästä piirteestä. Siitä on tullut kielteisyyttä ja
vastenmielisyyttä ilmaiseva adjektiivi, joka voidaan sijoittaa mihin
tahansa asiaan. Jokainen poika on vaarassa saada homoleiman, kuin
tyttö huoran leiman. Joskus pojalle naisenemmistöinen ammatillisen
koulutuksen linja voi toimia turvasatamana kiusaamiselta. Yksi
kiusaamisen muoto on myös toisen paljastaminen
ei-heteroseksuaaliseksi.
Pääsääntöisesti
nuoret eivät kerro ei-heteroseksuaalisuudestaan koulussa. Nuori voi
kertoa asiasta ystävälleen, mutta ei tunnustaudu
ei-heteroseksuaaliseksi koko luokalle. Salaaminen on helppoa, mikäli
nuoren pukeutuminen tai eleet eivät ole voimakkaasti
sukupuoliodotusten vastaisia. Useissa ei-heteroseksuaalisia nuoria
käsittelevissä tutkimuksissa on todettu heteronormatiivisuuden ja
siihen liittyvän salaamisen aiheuttavan nuorelle itsetuhoista
käyttäytymistä.
Ammatilliseen
koulutukseen liittyvä opetussuunnitelmatyö, koulutuspoliittiset
dokumentit ja koulutusta koskeva lainsäädäntö sekä opettajien
koulutus ovat sivuuttaneet ei-heteroseksuaalisuuden teeman.
Yhdenvertaisuuslainsäädäntö on kieltänyt syrjinnän etnisen ja
kulttuurisen taustan perusteella työelämässä ja koulutuksessa,
mutta seksuaalisen suuntautumisen perusteella syrjintä kielletään
vain työelämässä. Ei-heteroseksuaalisten nuorten tilanteissa on
Lehtosen mukaan useita samankaltaisuuksia epäasiallisen kohtelun
suhteen kuin esimerkiksi maahanmuuttajataustaisten tai vammaisten
nuorten kohdalla. Tosin ei-heteroseksuaalisuus jää useammin
näkymättömäksi ja tunnistamattomaksi. Osa ei-heteroseksuaalisista
nuorista ei koskaan mukaudu ammattilisen koulutuksen
heterojärjestykseen, vaan jättää valitsematta alan sen
heteronormatiivisuuden ja turvattomuuden vuoksi tai keskeyttää
koulutuksen.
Opetushallitus
julkaisi kohun saattelemana syksyllä 2016 oppaan sukupuolen
tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa. Oppaan tarkoituksena on
poistaa heteronormatiivisuutta perusopetuksesta, tuottaa tasa-arvoa
sukupuolien välille ja tuoda perusopetukseen lapselle mahdollisuus
määritellä itse oma sukupuolensa. Toisen asteen koulutus ei ole
vielä saanut omaa opastansa.
Lähteet:
Ammatillinen
koulutus ja yhteiskunnalliset eronteot:
Jukka Lehtonen:
”Ei-heteroseksuaalisten nuorten toimijuus ammatillisessa
koultuksessa”
Opetushallitus, opas
sukupuolen tasa-arvon edistämiseen perusopetuksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti