Ratkaiseva vuorovaikutus

Cantell Hannele. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. PS-kustannus. Jyväskylä.

Vuorovaikutus on opettajan työssä, kasvattamisessa ja opettamisessa, ratkaisevan tärkeää. Vuorovaikutukseen tarvitaan aina vähintään kaksi ihmistä ja kummankin ihmisen persoona, kokemukset ja mielentila vaikuttavat vuorovaikutustilanteeseen. Opettaja kohtaa työssään lukuisia erilaisia persoonia, joten vuorovaikutustilanteitakin syntyy lukuisia erilaisia.

Hannele Cantellin kirja esittelee vuorovaikutustilanteita, joita opettaja kohtaa työssään toistuvasti. Kirja on syntynyt siten, että kirjan tekoon osallistuneet opettajat lastentarhanopettajista aineenopettajiin saivat luettaviksi todellisiin tapahtumiin liittyneitä mutta fiktiivisesti esitettyjä esimerkkitarinoita, joiden pohjalta he kirjoittivat omakohtaisia kokemuksiaan vastaavista tilanteista. Kirjassa käydyt tilanteet on jaoteltu kahden luvun alle, jotka ovat "kohtaamisia opetus- ja oppimistilanteissa" ja "koulu sosiaalisena kohtaamispaikkana". Kirjassa käsitellään mm. hiljaisten, kömpelöiden ja hitaiden oppilaiden kohtaamista, osaamistaan vähettelevien oppilaiden tukemista, koulukiusaamistapauksia sekä sukupuolen ja seksuaalisuudet merkitystä koulutyössä. Kirjan kertomukset antavat lukijallen vertaistuellisia kokemuksia ja siten niiden toivotaan auttavan ongelmien ratkaisemisessa ja opettajaa löytämään oman toimintatapansa kohdata erilaiset vuorovaikutustilanteet. Pureudun kirjan yhteen lukuun tarkemmin.

Hiljaiset oppilaat unohtuvat helposti koululuokassa. Hiljaisuuden ja vetäytyneisyyden taustalla saattaa olla moninaisia ongelmia, joita opettajan tulee yrittää selvittää. Aina hiljaisuuden taustalla ei kuitenkaan suinkaan ole kyse ongelmista vaan kyse saattaa olla myös oppilaiden henkilökohtaisista persoonallisuuden piirteistä. Hiljaiset oppijat koskettavat itseäni henkilökohtaisesti, sillä kolmesta lapsestani kaksi on selvästi hiljaisia ja kolmas avoimella ja vilkkaalla temperamentillaan heidän vastakohta. Tällä hetkellä vasta yksi lapsistani on koulussa mutta minulla on tunne, että erilaiset temperamentit kohtaavat erilaisia haasteita koulutiellä. Tämän vuoksi luin kirjan luvun mielenkiinnolla. Kirjassa oli mielestäni osuvasti kommentoitu opettajan roolia hiljaisten oppilaiden kohtaamisessa: "Opettaja ei voi tyytyä siihen, että oppilas on hiljainen. Opettajan tulee paitsi selvittää hiljaisuuden syy, myös hahmottaa, haittaako tilanne oppilasta. Opettaja on aikuinen, jolla on oppilasta laajempi ymmärrys luokan sosiaalisista suhteista ja oppimisilmapiiristä. Siksi hänellä on myös vastuu selvittää syrjään vetäytymisen syyt." Uutta opetussuunnitelmaa on välillä kritisoitu, että se aiempaa enemmän unohtaa hiljaiset oppilaat ja korostaa sosiaalisuuden ja akiivisuuden merkitystä koulussa ja tulevaisuuden työelämässä. Kritiikkiä on kuulunut, että uusi opetussuunnitelma pyrkii ajamaan kaikki oppilaat samaan temperamenttimuottiin. Opettajan onkin hyvä tunnistaa, että hiljaisuus voi olla oppilaan synnynnäinen temperamentti ja siten oppilasta pitää arvostaa sellaisena kuin hän on. Kuten sanottu, tämä sen jälkeen kun ensin on selvitetty, että oppilasta ei esim. kohdella / ole kohdelty kaltoin ja hän sen vuoksi vetäytyy tilanteista. "On hiljaisia, jotka eivät HALUA sanoa mitään, vaikka osaisivatkin. On hiljaisia, jotka eivät USKALLA sanoa mitään. On hiljaisia, jotka eivät oikein OSAA sanoa mitään, vaikka kovasti haluaisivatkin. Opettajana sitä koettaa parhaansa mukaan selvittää, mistä hiljaisuudessa oikein on kysymys.", toteaa peruskoulun ja lukion aineenopettaja Anna-Leena kirjassa.

Kirjassa parasta olivat ehdottomasti alaotsikoiden alle kootut aidot esimerkit opettajien kohtaamista vuorovaikutustilanteista. Lukujen loppuun oli lisäksi koottu aiheeseen johdattelevia ja ajatuksia herättäviä kysymyksiä. Mielestäni kirja voisi hyvin toimia opettajakoulutuksen oppikirjana tai esim. tarkempaa teoriatietoa aiheista sisältävien luentojen herättelymateriaalina.