Eläköön kyläkoulu!

Korpinen Eira (toim.). 2010. Eläköön kyläkoulu!. PS-kustannus. Jyväskylä.

Kyläkoulujen kohtalo on ollut omassa asuinkunnassani tapetilla viimeiset vuodet ja sama meno tuntuu jatkuvan. Lasten määrän laskiessa ja koulujen korjausvelvoitteen painaessa kunnassa on jo lakkautettu alakouluja ja loputkin kyläkoulut ovat uhattuina. Koulujen lakkauttamista perustellaan oppilasmäärän vähenemisellä sekä säästösyillä. Toisaalta lakkauttamisen seurauksena koulukyytikustannukset nousevat ja vastaanottavien koulujen kantokyky on koetuksella ja siten koulun lakkauttamisen seuraukset ovat moninaiset. Puhutaan jopa uuden koulun rakentamisesta, joten ainakaan lyhyellä aikajänteellä säästöä tuskin tullaan saamaan. Oman kunnan akuutti tilanne sai minut valitsemaan viimeiseksi lukukirjakseni mm. oppimisen laatua ja pedagogiikkaa kyläkouluissa tarkastelevan teoksen. Kirja pohjautuu tutkimus- ja kokemusperäiseen tietoon mutta täytyy myöntää, että kirjoittajan oma kanta näkyy kirjassa niin selkeästi, että välillä olisi toivonut hiukan puolueettomampaa näkökulmaa.

Kyläkoulu toimii tiiviissä vuorovaikutuksessa ympärillä olevan kylän kanssa ja on kylälle usein elinehto. Kyläkoulu on usein koko kylän keskus ja palvelee monipuolisesti kyläläisiä kouluajan ulkopuolella harrastuspaikkana. Jo yksistään tämän takia kyläkoulujen lakkauttaminen on koko kylän asia. Kyläkoulut ovat yleensä pieniä kouluja. Pienellä koululla tarkoitetaan kirjan mukaan alle 50 oppilaan 2-3 opettajaisia kouluja. Pienten koulujen määrä Suomessa on laskenut koko ajan: vuosina 1990-1991 64 % Suomen kouluista oli pieniä, vuonna 2004 ja 2009 vastaavat luvut olivat 32 % ja 26 % .

Kyläkouluissa korostuu kirjan mukaan yleensä kognitiivis-humanistinen oppimiskäsitys, jonka mukaan oppilas on aktiivinen, opiskelustaan vastuuta ottava yksilö. Pienessä luokassa yksittäinen oppilas pääsee paremmin esille. Kyläkoulun parhaita puolia varmasti onkin, että pienessä koulussa pystytään huomioimaan oppilaiden yksilölliset tarpeet. Toisaalta ongelmaa saattaa ilmetä, kun luokkien yhteisiä avustajia ei pieniin kouluihin välttämämättä ole mahdollista saada eikä välttämättä ylimääräisiä luokkatiloja ole yhtään. Siten luokan eriyttäminen oppilaiden yksilöllisten tarpeiden mukaan ei välttämättä ole pienessäkään koulussa isoa koulua helpompaa.

Opettajan työ kyläkoulussa on kirjan mukaan esimerkki uudenlaista opettajuudesta, jossa keskeistä on monipuolinen yhteistyö ja verkottuminen vanhempien ja asiantuntijoiden kanssa. Pienuus mahdollistaa tiiviin kanssakäymisen toimijoiden välillä ja parhaassa tapauksessa kyläkoulu tarjoaa oppilaille laadukkaan psyykkisen ja sosiaalisen kasvuympäristön. Toisaalta pienessä koulussa kaverivaihtoehtoja on vähemmän ja siten joillekin lapsille pieni koulu ei aina ole paras vaihtoehto.

Kirjan mukaan pienten koulujen oppimistulokset eivät yksiselitteisesti eroa isompien koulujen oppimistuloksista Suomessa. Vaihtelut oppimistuloksissa koulujen välillä Suomessa ovat kansainvälisesti katsoen hyvin pieniä. On hyviä ja huonoa isoja ja pieniä kouluja. Tutkimuksissa ei myöskään ole löydetty eroa kaksi- ja kolmiopettajaisten koulujen oppimistulosten välille Suomessa. Sillä siis ei näytä olevan merkitystä, monenko luokka-asteen yhdysluokassa toimitaan. Kansainvälisesti tarkastellen luokkakoolla sen sijaan näyttäisi olevan merkitystä oppimiseen. Yhdysvaltalaisten tutkijoiden mukaan 300 oppilaan lisäys koulun oppilasmäärään heikentää oppimistuloksia, samoin muissa tutkimuksissa on saatu viitteitä, että suurimmat edut koulutulokasryhmissä saavutetaan alle 20 oppilaan ryhmissä.  Sukupuolella näyttäisi olevan jonkin verran merkitystä koulumenestykseen koulun sijainnista riippuen sillä on huomattu, että maaseudun kouluissa tytöt ovat lukutaidossa parempia kuin kaupungin kouluissa. Kenties maaseudun tytöt lukevat vapaa-ajallaan kaupungissa asuvia tyttöjä enemmän? Poikien kesken tällaista eroa ei sen sijaan näyttäisi olevan, sillä heidän koulumenestyksessään ei ole havaittu koulun sijainnista riippuvia eroja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kyläkoulut ja niiden lakkauttaminen herättävät tunteita laajalla rintamalla. Samoin koulujen lakkauttamisen vaikutukset ulottuvat laajalle. Tutkimusten valossa oppilasryhmien koon vaikutus oppimiseen Suomessa ei ole yksiselitteinen, joten sitä yksistään ei voida käyttää kyläkoulujen puolestapuhujana mutta lähikoulun merkitys kyläyhteisölle ja lasten identiteetin kasvulle pitää tunnistaa. Kirjaa lukiessa tuli tunne, että haluaisi lukea myös puhtaasti neutraalilta kantilta aiheesta kirjoitettuja teoksia.