Lundell Jan ja Rose Matilainen (2013). Yhteistä kemiaa etsimässä. Uskalla kuunnella opiskelijaa. Teoksessa: Yhdessä parempaa pedagogiikkaa. Interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa, 35-44. Toim. Päivikki Jääskelä, Ulla Klemola, Marja-Kristiina Lerkkanen, Anna-Maija Poikkeus, Helena Rasku-Puttonen ja Anneli Eteläpelto. Jyväskylän yliopisto. Koulutuksen tutkimuslaitos. Jyväskylä: Jyväskylän yliopistopaino.

”Yhdessä parempaa pedagogiikkaa. Interaktiivisuus opetuksessa ja oppimisessa” –teoksen keskiössä on oppimiseen liittyvä ja oppimisympäristöissä tapahtuva vuorovaikutus, jota teoksen viidessä osassa  lähestytään eri näkökulmista.   Teoksen ensimmäisessä osassa kuvataan opiskelijaryhmän tukemista ryhmässä ja toisessa osassa tarkastellaan vuorovaikutuksen roolia oppimisen syventämisessä. Kolmannessa osassa tarkasteltavaksi otetaan oppijoiden vuorovaikutuksen edistäminen erilaisissa oppimistilanteissa. Neljännessä osassa taas käsitellään opettajien yhteistyön kysymyksiä ja viidennessä käsitellään Olli-Pekka Moision analyysia vastakkaisuustekijöistä, jotka tuovat epävakautta opettajuuteen ja opettajan työhön.  Oma kirjoitukseni pohjautuu lähinnä ensimmäisen osan ensimmäiseen artikkeliin, jossa  Lundell ja Matilainen lähestyvät ”opiskelijaryhmän tukemista ryhmässä” -ilmiötä kemian opetuksessa yhteistoiminnallisuuden periaattein ja keinoin. Heidän artikkelinsa pohjalta etsin yleisellä tasolla ratkaisuehdotuksia OK2 –kysymykseen: ”Miten opettaja ohjaa monenlaisia ja erityistä tukea tarvitsevia opiskelijoita?”. Kysymyksen rajaan  yhteistoiminnalliseen ja aktiiviseen oppimiseen ja siihen liittyen erityisesti opettajan rooliin ja tehtävään.

Yhteistoiminnallinen oppiminen voidaan määritellä yhteiseksi opiskeluksi, jonka focuksena on yhteinen tavoite. Pienryhmätyöskentely on yksi tyypillisimmistä yhteistoiminnallisen oppimisen soveltamismuoto. Aktiivinen oppiminen sisältää puhumiseen ja kuuntelemiseen, kirjoittamiseen ja lukemiseen sekä reflektoimiseen perustuvaa tietojen käsittelyä ja sitä kautta osaamisen vahvistamista. Lundellin ja Matilaisen Elinmpäristön kemia –kurssilla aktiivisen toiminnan ja vuorovaikutuksen mahdollistivat muun muassa pienryhmätyöskentely sekä aika, mitä käytettiin keskusteluihin ryhmissä. Kemian kurssilla keskustelua heräteltiin kysymyksillä, joiden kautta heterogeeninen opiskelijaryhmä innostui konstekstuaaliseen oppimiseen, jonka kautta saavutettiin muun muassa ajattelun kehittämistä sekä ilmiöiden taustojen ymmärtämistä. Opiskelijoille kerrottiin jo kurssin alussa, mitä hyötyä heille olisi kurssin asioiden oppimisesta. Lisäksi heille avattiin keinoja ja menetelmiä, miten oppimisen tavoitteet on mahdollista saavuttaa sekä vahvistettiin opiskelijoiden itsetuntoa ja rakennettiin oppimisen ja onnistumisen iloa tukeva vuorovaikutteinen oppimisympäristö.  Edellä mainitut sekä opiskelijoiden oma aktiivinen toiminta mahdollistivat opiskelijoille oppimisen ja uusien taitojen arvon näkemisen. Kemian kurssilla ei pidetty loppukoetta, eikä kurssilla ollut läsnäolopakkoa. Sitoutuminen kurssiin tapahtui, kun opiskelijat pääsivät yhteisesti vaikuttamaan kurssin suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. Kurssilla hyödynnettiin monimuotoisesti ja monella eri tavalla ryhmätyöskentelyä ja opetuksen tavoitteena oli saada opiskelijat vuoropuheluun mukaan: kysymään, kertomaan esimerkkejä ja jakamaan argumentoiden omia ajatuksia ja kommentteja. Opettajan tehtävänä oli tukea oppimista esimerkiksi esittämällä aktivoivia kysymyksiä kohdennettuna useimmiten suoraan jollekin opiskelijalle. Opettajan kuului myös huolehtia siitä, että opiskelijoilla oli riittävästi aikaa miettiä vastauksiaan sekä havainnoida, ettei kukaan joutunut epämiellyttävään tilanteeseen suoraan kohdistettujen kysymysten vuoksi. Lundellin ja Matilaisen mukaan aktiivinen oppiminen ei onnistu ilman tiedonetsinnän ja ongelmanasettelun taitoja. Näitä taitoja kemian kurssilla harjoiteltiin erilaisilla tehtävillä, jotka edellyttivät päättelykykyä, olennaisen näkemistä, itselleen sopivien ratkaisutapojen löytämistä sekä argumentointia, jolloin ei ollut enää oikeita tai vääriä ajatuksia. Oli vain erilaisia perusteltuja ajatuksia  ja näkökantoja.

Mitä yhteistoiminnallinen ja aktiivinen oppiminen edellyttää sitten opettajalta? Lundell ja Matilainen nostavat esiin laaja-alaisen osaamisen, heittäytymiskyvyn ja ryhmänhallintataidot. Opettajan rooli on toimia oppimisen mentorina. Hän ohjaa opiskelijoita toimimaan: kyselemään, selvittämään, tutkimaan ja etsimään perusteluita. Lisäksi opettajalta edellytetään herkkyyttä kuunnella myös ns. hiljaisia signaaleita sekä rohkeutta heittäytyä ”virran vietäväksi”. Hänen pitää myös sallia keskustelun kulkevan myös ennalta arvaamattomille poluille. Lundell ja Matilainen näkevät, että kun oppimisympäristö koetaan turvalliseksi sekä kun opettaja ja opiskelijat ovat aidosti kiinnostuneita kuuntelemaan toistensa ajatuksia, kysymyksiä ja vastauksia, ja kun toiminta kohdistetaan uuden oppimiseen niin silloin luodaan hyvät puitteet ja lähtökohdaat vuorovaikutuksen synnylle.