Sanna Vehviläinen (2014). Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus Oy.

Monenmoista ohjausta…

Vehviläisen teos ”Ohjaustyön opas” nimensä mukaisesti tarjoaa tietoa, vinkkejä ja käytännön esimerkkejä ohjauksesta. Tiivistetysti Vehviläisen mukaan ohjauksessa on kyse yhteistoiminnasta sekä erilaisten prosessien ohjaamisesta, mitä kautta tavoitteena on vahvistaa ohjattavan toimijuutta. Teos on jaettu kolmeen osaan, jossa ensimmäisessä avataan mitä ohjauksella tarkoitetaan käsitteenä, inhimillisenä kokemuksena, toimintana ja osallistumisena. Toisessa osassa kysytään ”Kuka ohjaa?”, jolloin ohjausta lähestytään yksilöiden välisenä työskentelynä sekä ryhmä- ja yhteisötason ilmiönä. Lisäksi tarkasteltavaksi otetaan muun muassa ohjaajan ja ohjattavan välinen suhde ja kohtaanto. Kolmannessa osassa paneudutaan ”Miten ohjataan?” – kysymykseen muun muassa tarjoamalla metodeja, käytännön välineitä, harjoituksia ja vinkkejä ohjauksen ja ohjausprosessin hallintaan. Kannattelevassa orientaatiossa käsitellään kuuntelemisen ja läsnäolon taitoa. Tutkiva orientaatio tarkastelee kysymistä, kuuntelemista ja tulkitsemista. Ongelmanratkaisuorientaatiossa esitellään työkaluina neuvominen ja palaute. Myös  ohjaajana kehittymistä sekä onnistunutta ohjausta käsitellään sekä ”hahmotellaan kohtuullisen, ihmisen kokoisen ohjauskäytännön suuntaviivoja”, kuten Vehviläinen asian ilmaisee.

Teoksessa tarkastellaan ohjauksen toimijoina yksilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä sekä kuvataan ohjauksen monenlaisia metodeja toimijuuden vahvistamisen näkökulmasta. Ohjaukseen linkittyy vahvasti vuorovaikutus ja riittävän yhteisymmärryksen löytäminen. Ohjauksessa korostuukin yhteistyö ja yhteistoiminta, joita ilman ohjausta ei voida toteuttaa, ainakaan ansiokkaasti. Vuorovaikutus mahdollistaa ohjattavan kohtaamisen erilaisine taitoineen, tietoineen, kokemuksineen, tunteineen jne. Vehviläisen mukaan ohjauksella pyritään vahvistamaan ohjattavan toimijuutta, mistä johtuen ohjaus kohdistuu ohjattavan inhimillisiin oppimis-, kasvu- ja työprosseihin, joita tuetaan ja edistetään erilaisilla toiminnoilla ja tavoilla.

Mitä hyvään ohjaukseen liittyy? Hyvään ohjaukseen Vehviläinen liittää monia asioita, kuten muun muassa kunnioittavan ja rakentavan kohtaamisen sekä dialogisen vuorovaikutuksen.

Entä missä tilanteissa ohjaus voidaan nähdä tarpeelliseksi? Kun puhutaan ohjausprosesseista, niin silloin yleensä puhutaan pitkäkestoisista kasvu- ja oppimisprosesseista. Tällaisia ovat esimerkiksi opintojen ja opiskelun ohjaus tai työharjoittelun ohjaus. Kuitenkin ohjausta voidaan tarvita myös esimerkiksi erilaisissa siirtymävaiheissa ja valintatilanteissa. Tällaisia ovat muun muassa työ- ja opiskelu-uraan liittyvät erilaiset ohjaustilanteet, kuten uravalmennukset tai hops-ohjaukset. Tällöin ohjauksen tarkoituksena on tukea erilaisia nivelvaiheita, siirtymien valintatilanteita sekä niihin liittyviä oppimis- ja kasvuprosesseja. On myös tilanteita, jolloin ohjausprosessin etenemistä ja tavoitteita ei voida etukäteen raamittaa tai sopia - ainakaan kovin tarkasti, vaan ne rakentuvat ohjattavan tilanteen ja prosessoinnin edetessä. Tämän tyyppisestä ohjauksesta on kyse esimerkiksi työnohjauksessa, jonka tavoitteena on tukea joustavasti ja yksilöllisesti ohjattavan ammatillista kasvua ja itsereflektointia. Työnohjauksessa ohjaus tapahtuu ns. oman työn äärellä. Vertaismentorointi on toinen esimerkki tilanteesta, jossa työskentely muotoutuu yhteisenä työskentely- ja oppimisprosessina, jossa ohjaajan tehtävänä on luoda kuva tästä työskentely- ja oppimisprosessista, tuoda siihen rakennetta ja jäsennystä sekä tukea prosessin erilaisissa siirtymäkohdissa.

Vehviläinen korostaa ohjauksessa  yhteistyön sekä sosiaalisen käytännön näkökulmaa ja merkitystä, koska hänen mielestä ohjauksen onnistuminen edellyttää useimmiten yhteistyössä onnistumista. Hyvin usein ohjauksen kohteena olevat prosessit liittyvät johonkin instituutioon tai työskentelykenttään ja näiden prosessien kautta yksilö ja instituutio kohtaavat, jolloin molemmilla tahoilla on omat ja mahdollisesti myös yhteiset odotuksensa, tavoitteensa jne.  Mielenkiintoista ja myös harvinaisempaa on tarkastella ohjausta kolmen toimijatason kannalta ja näkökulmasta. Näitä toimijoita ovat yksilöt, työskentelevät ryhmät ja erilaiset yhteisöt tai organisaatiot. Kun puhutaan ohjattavan henkilökohtaisesta ohjauksesta kahdenvälisessä ohjaussuhteessa, niin tällöin on kyse yksilötasosta. Kyseessä on tällöin ohjauksen keskeisimmistä työskentelymuodoista. Vaikka yksilöohjaus onkin ohjauksen keskeisin työskentelymuoto, niin siitä huolimatta on tärkeää myös erottaa, huomata ja hyödyntää ohjauksen muitakin tasoja, kuten ryhmää, mikä voi toimia ohjauksen toimijana. Tällaisia toimijoita voivat olla esimerkiksi opintojen ohjauksessa opiskelijaryhmä tai vertaisryhmä vertaismentoroinnissa tai seminaariryhmä opinnäytteen ohjauksessa. Ohjauksella yhteisötasolla Vehviläinen tarkoittaa kaikkia niitä yhteisesti sovittuja, virallisia/puolivirallisia järjestelyjä, toimia ja rakenteita, joiden kautta ohjauksen kohteena olevia prosesseja tuetaan jne. Tällaisia yhteisön ohjauksen toimia ja interventioita saattavat olla esimerkiksi ohjeet, tiedotustilaisuudet, ohjaustapaamiset ja arviointitilanteet. Myös se yhteinen kieli, jota yhteisössä on totuttu käyttämään, kun puhutaan ohjauksesta, keinoista, päämääristä jne. sisältyy yhteisötason ohjaukseen.