Moninaiset oppijat ja oppimisryhmät sekä inklusiivinen pedagogiikka

Kirjoituksessani teen lyhyen matkan inklusiiviseen pedagogiikkaan ja tarkoitukseni on poimia joitakin inklusiiviseen pedagogiikkaan liittyviä  tekijöitä, joita Marjatta Mikola on esittänyt omassa artikkelissaan. Toisin sanoen etsin inklusiivisen pedagogiikan raameissa vastauksia siihen, millaisia oppimista edistäviä tai heikentäviä tekijöitä löytyy, kun huomioidaan muun muassa oppilaiden moninaisuus. Kirjoitukseni pohjana ja lähteenä on KT Marjatta Mikolan artikkeli ”Oppilaiden moninaisuus haastaa pedagogiikan muuttumaan”. Mikola tarkastelee artikkelissaan muun muassa koulun arjen pedagogista prosessia ja siihen liittyviä tekijöitä. Artikkeli pohjautuu hänen omaan väitöstutkimukseensa. Tutkimuskohteena hänellä on pedagoginen oppimisympäristö, koulun pedagoginen muotoutuminen sekä inklusiivisen pedagogiikan mahdollisuudet ja haasteet.  

Mikola toteaa, että vaikka inklusiivinen koulutus on kansallisesti ja myös globaalisti varsin yleisesti hyväksytty koulutuksen järjestämisen tapa, niin siitä huolimatta hyvin vähän tutkimuksissa, inkluusiopuheissa ja kehittämistyössä on tarkasteltu koulun pedagogiikkaa inklusiivisessa viitekehyksessä. Painotus ja keskittyminen on ollut vahvasti inkluusion määrittelyissä, koulutuspoliittisissa kysymyksissä jne. Vähemmän on etsitty toimivia pedagogisia ratkaisuja moninaisten ryhmien oppimisen ohjaamiseen.  Inkluusio käsitteenä voidaan määritellä monella eri tavalla riippuen muun muassa siitä, mistä näkökulmasta käsitettä lähestytään. Tässä kirjoituksessani nähdään inkluusio Mikolan tavoin prosessina, kaikkia oppilaita koskevana jatkumona ja siihen liittyy myös koko koulutusjärjestelmä, kouluyhteisö sekä vanhempien ja koulun lähiyhteisö. Lisäksi tässä kirjoituksessa lähdetään siitä, että inklusiivisen koulun tehtävänä on huolehtia kaikkien oppilaiden oppimisesta kiinnittäen erityisesti huomiota heihin, joilla on riskinä jäädä ulkopuolisiksi, syrjäytyä jne.

Omassa väitöstutkimuksessaan Mikolan tavoitteena oli selvittää, mitkä koulun pedagogisen oppimisympäristön tekijät estävät ja mitkä edistävät oppimista. Tutkimus oli tapaustutkimus ja etnografinen, jossa Mikola tutki Jyväskylässä sijaitsevaa Kirkonkylän koulua kulttuurisesta näkökulmasta ja hänen tarkoituksena oli tuoda näkyväksi koulun kulttuurisia ilmiöitä, jotka syntyvät kouluyhteisössä sen jäsenten arkipäivän toiminnassa, joiden pohjalta syntyy erilaisia tapoja ja käytäntöjä. Tutkimus osoitti, että Kirkonkylän koulussa pedagoginen prosessi sisältää erilaisten pedagogisten lähestymistapojen kirjon ja siihen liittyy monenlaisia opettamisoppimistapahtumaan liittyviä tekijöitä, kuten esimerkiksi opetussuunnitelma ja miten sitä tulkitaan, opettajien pedagogiset ratkaisut, oppimateriaalit, oppilaiden ryhmittely ja koulun käytänteet.

Heterogeeniset ja moninaiset oppijat ja oppimisryhmät

Inklusiivisessa ajattelussa tarkastellaan ryhmän jäsenyyttä yhteisöllisesti ja tätä ajatellen onkin perusteltua kysyä ja kehittää, miten koululuokasta voidaan muodostaa sellainen yhteisöllinen ryhmä, mikä vahvistaa ja edistää kaikkien oppimista ja mikä on fyysisesti ja emotionaalisesti turvallinen kaikille.  Yhtenä mahdollisena ratkaisuna Mikola mainitsee muun muassa vuorovaikutteisen dialogisuuden, mikä edistää oppilaiden osallisuutta. Taas oppilaiden osallisuuden mahdollisuuksia heikentävinä tekijöinä Mikolan tutkimus nostaa esiin muun muassa hajanaiset opetusjärjestelmät ja hajanaisen oppilaan tuen järjestämistavan.

Mikola mainitsee artikkelissaan Kugelmassin (2007), joka korostaa sosiokonstruktivistiseen oppimisnäkemykseen perustuen oppimisen ohjaamisen merkitystä sekä ohjaajan ja oppijan välistä vuorovaikutusta. Saattaa olla, kuten Mikola toteaa, suomalaisessa perusopetuksessa ei olla vielä riittävästi syvennytty ryhmään ja sen tuomaan resurssiin. Hän näkee, että ryhmänäkökulman vahvempi esiintuominen voisi tuoda moninaisten ja heterogeenisten ryhmien oppimisen ohjaamiseen aivan uudenlaisia korostuksia (esimerkiksi ryhmä mahdollistaa sosiaalisten ja yhteistyötaitojen harjoittamisen yhteistyötä tekemällä).  Opettajat kokevat moninaiset ja heterogeeniset ryhmät usein haastaviksi, ja nämä haasteet koetaan yleensä enemmän henkilökohtaisina kuin koulua yhteisesti koskevina.  Mikolan mukaan heterogeenisen ryhmän oppimisen haasteena on, miten saadaan oppimisessa toteutumaan 1. osallistumisen mahdollisuus ja 2. oppilaan yksilöllisten tarpeiden huomioiminen. Tämä edellyttää lähtökohtaisesti moninaisten oppijoiden tarpeiden huomioimista korostavaa pedagogiikkaa. Mikola nostaa opettajan tärkeimmäksi tekijäksi, kun muodostetaan pedagogiikkaa. Lisäksi opettaja omalla toiminnallaan  on usein opiskelijoille hyvin vahva  vuorovaikutuksen malli.  

Kuinka pedagogiikka saadaan vastaamaan moninaisten oppijoiden tarpeita? Niin tutkimukset kuin myös arkityö ovat osoittaneet että samaistavalla pedagogiikalla ei pystytä tavoittamaan oppilaiden yksilöllisyyttä, vaan tarvitaan muunlaista pedagogiikkaa ja menetelmiä sekä asennetta ja valmiuksia. Tämä edellyttää Mikolan tutkimuksen mukaan muun muassa koulun pedagogiikan kehittämistä. Tällöin muun muassa koulun yhteistoiminnallisuutta ja integraatiomalliin perustuvien opetusjärjestelyjä tulee tarkastella uudelleen ja uusista näkökulmista.  

Lähde: Mikola Marjatta. Artikkeli: Oppilaiden moninaisuus perusopetuksessa haastaa pedagogiikan muuttumaan. NMI-Bulletin 1/2012. Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti. Niilo Mäki –Säätiö.

Luettu 14.5.2016: http://bulletin.nmi.fi/article/oppilaiden-moninaisuus-perusopetuksessa-haastaa-pedagogiikan-muuttumaan/