Oivaltava oppiminen, tunteet oppimisessa ja opiskelijan motivaatio

Lonka, K. 2015. Oivaltava oppiminen. Keuruu: Otavan kirjapaino.

Oivaltava oppiminen- kirjan kirjoittaja professori Kirsti Lonka on psykologian tohtori, joka on vuosikausia tutkinut ja opettanut oppimisen psykologiaa. Oivaltava oppiminen- teoksessa kuvataan, kuinka kaikkeen tehokkaaseen oppimiseen liittyy oivaltamista. Kaikki suuret tieteen ja taiteen saavutukset ovat syntyneet ihmettelyn ja uteliaisuuden kautta. Kirja auttaa ymmärtämään, mikä oppimisessa ja opettamisessa on keskeistä, miten oppia itse parhaiten ja miten auttaa muita oppimaan sekä miten herättää kiinnostus ja motivoida. Blogitekstissäni keskityn kirjassa käsiteltyihin tunteiden rooliin oppimisessa, kiinnostuksen syntyyn ja opiskelijan motivaatioon. Oivaltava oppiminen- teoksesta etsin vastauksia OK2:n kysymykseen: Miten opettaja ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyyden ja tavat orientoitua oppimiseen ja opiskeluun?

Ennen ajateltiin, että koulussa tunteilla ei ole merkitystä, vaan pitää keskittyä vain sisältöjen oppimiseen. Tunteista ajateltiin lähinnä häiriötekijöinä, jotka estivät tehokasta tiedon prosessointia. Longan mukaan nykyään tutkitaan enemmänkin sitä, kuinka saada oppilaat kiinnostumaan ja innostumaan oppimisesta. Positiivisia tunteita ja niiden vaikutusta oppimiseen tutkitaan. Oppimiseen liittyy paljon tunteita. Järkevä päätöksenteko on mahdotonta ilman tunteita, sillä tunteita ja älykästä toimintaa säätelevät järjestelmät ovat läheisessä vuorovaikutuksessa.

Oivaltava oppiminen- kirjassa painotetaan hyvän ja turvallisen oppimisen ilmapiirin tärkeyttä. Opetuksen laatu vaikuttaa myös tunteisiin, kuten kiinnostukseen. Positiivisia tunteita auttavat kokemaan opetuksen selkeys, innostavat tehtävät ja sopiva tehtävien vaikeustaso. Oppimisen korostaminen kilpailun asemasta on tärkeää, jotta päästään keskittymään tehtävään eikä oman egon pönkittämiseen. On eri asia kisailla leikkimielisesti, kuin vertailla ihmisiä keskenään ja osoittaa heidän puutteita muiden edessä. Opettajan olisi hyvä tuoda myös esiin oma intohimo ja kiinnostus oppimista kohtaan. Jos opettaja ei ole itse kiinnostunut opetettavasta asiasta, kuinka kukaan muukaan olisi? Tunteet tarttuvat ja peilautuvat luokkahuoneissa ja seminaareissa ihmisten välillä. Hyvän oppimiskulttuurin luomiseen tarvitaan koko oppimisyhteisöä.

Positiivisilla tunteilla voi olla hyvinkin positiivisia seuraamuksia oppimisen kannalta. Erityisesti tehtävään liittyvät tunteet, kuten kiinnostus ja oppimisen ilo, edistävät tarkkaavaisuutta, motivaatiota, syvätason oppimista sekä itsesäätelyä. Liiallisia negatiivisia tunteita pitäisi taas pyrkiä ehkäisemään ennalta luomalla kannustava ja salliva ilmapiiri. Ahdistuminen saattaa johtaa tiedon pinnalliseen käsittelyyn, päässä alkaa lyödä tyhjää. Myös pitkästyminen on haitallinen tunne oppimiselle. Se saa huomion pois oppimisesta, heikentää tarkkaavaisuutta ja vähentää kiinnostusta. Oppimistilanteessa itseluottamuksen tukeminen ja kiinnostuksen herättäminen ovat tärkeitä asioita. Huomio tulisi kiinnittää oppilaiden vahvuuksiin, eikä heikkouksiin. Virheet tulee nähdä oppimisen mahdollisuuksina, eikä osoituksina tyhmyydestä. Oppijoiden välistä vertailua tulisi välttää.

Oppimisessa motivaatio on valtava voima, joka liikuttaa ihmistä monella tasolla. Motivoitunut ihminen lähestyy kiinnostuksen kohdettaan innostuneena ja saattaa kehittää siihen jopa intohimon. Motivaatio saa työn tuntumaan leikiltä, mutta motivaation puute saa leikinkin tuntumaan työltä. Sisäinen motivaatio tarkoittaa sitä, että ihmisen tekeminen on itsessään palkitsevaa ja vie mukanaan. Sisäisesti motivoitunut ihminen ei tarvitse erillisiä palkkioita tai rangaistuksia toimiakseen. Ulkoisessa motivaatiossa taas ihmistä pitää houkutella toimimaan erilaisten palkkioiden tai rangaistusten avulla. Häntä voidaan myös syyllistää tai velvoittaa tekemään erilaisia asioita. Keskeisiä ulkoisen motivaation lähteitä ovat tentit ja palkkiot. Ulkoinen motivaatio voi kuitenkin muuttua sisäiseksi. Ihmisen on vaikea olla kiinnostunut asioista, joista hän ei tiedä mitään tai joissa hän uskoo olevansa huono. Esimerkiksi pakollinen kouluaine, mitä ei itse tulisi valinneeksi, saattaa parhaassa tapauksessa alkaa innostaa jos sitä opetetaan kiinnostavalla tavalla ja esimerkit ovat merkityksellisiä. Sisäisen motivaation syntyyn tarvitaan neljä tekijää: sopivan haastava tehtävä, riittävä pystyvyyden tunne, uteliaisuuden herääminen ja mielekäs asiayhteys. Ongelmalähtöinen oppiminen on hyvin motivoiva oppimisen muoto, sillä se toteuttaa usein kaikki nämä neljä tekijää.

Longan mukaan älykkyyteen ja geeneihin liittyvät kulttuuriset uskomukset ”kielipäästä” tai ”matematiikkapäästä”, liikunnallisesta tai musiikillisesta lahjakkuudesta aiheuttavat ahdistusta ja stressiä. Ne saattavat rajoittaa ihmisten toimintaa paljon enemmän kuin heidän todelliset taipumuksensa tai biologiset ominaisuutensa. Tieteellisesti ei ole löydetty näyttöä sille, että tietty geeni estäisi tai mahdollistaisi terveiden yksilöiden kehittymisen huipulle. Yksinkertaistava ja yksiulotteinen käsitys älykkyydestä tai lahjakkuudesta perittynä ja pysyvänä ominaisuutena saattaa rajoittaa ihmisten luottamusta omaan älylliseen kasvuunsa ja kehitykseensä. Menestyville opiskelijoille on tyypillistä kasvun ajattelutapa, jossa älykkyys nähdään harjoittelun avulla kehitettävänä taipumuksena. Tämän ajattelutavan mukaan omaan älylliseen kehitykseen voidaan vaikuttaa monella tavalla.

Motivaatiota ja oppimista voidaan tukea rakentavan palautteen avulla. Palautteen tulee olla informatiivista, eikä keskittyä pelkästään oikeisiin vastauksiin. Tärkeää on keskustella miten tiettyyn ratkaisuun on päädytty. Opiskelijan kannalta on motivoivaa asettaa tehtävä henkilökohtaisesti merkitykselliseen asiayhteyteen. Opettajan tulisi kuunnella opiskelijoiden kokemuksia ja kiinnostuksen kohteita. Opiskelijoiden tuntemus on motivaation kannalta todella tärkeää. Digitaalisen teknologian taidoissa kehittyneet opiskelijat hyötyvät erityisesti siitä, että teknologiaa käytetään hyödyksi myös opetuksessa. Autonomian ja itsemääräytymisen tunteita tukee lisääntynyt valinnanvara joko työtavoissa tai sisällöissä, mikä taas edistää oppimista.

Tavoitteiden asettelu ja strategioiden pohtiminen tulisi tehdä opiskelijoiden kanssa yhdessä. Yleensä yksi hyvä tapa on pilkkoa iso tavoite pienemmiksi osiksi ja aikatauluttaa se hyvin. Tämän lisäksi voi keksiä itselleen palkintoja ja taukoja, kun tietty asia on saatu tehtyä. Tämän strategian toimivuutta voi reflektoida jälkeenpäin. Yhteinen tavoitteiden asettaminen on tärkeää, sillä monet työrauhahäiriöt liittyvät ristiriitoihin opettajan ja oppilaan asettamien tavoitteiden välillä. Tavoitteiden asettaminen ja yhteisten sääntöjen sopiminen voi vähentää ongelmakäyttäytymistä huomattavasti. Longan mukaan hyvä nyrkkisääntö on käyttää kaksi kertaa enemmän aikaa kuuntelemiseen, kuin puhumiseen. Kun ihmiset kokevat tulleensa kuulluksi ja arvostetuiksi, heidän motivaatiollaan on tapana parantua.

Kirsti Longan kirja oli mielenkiintoinen paketti oivaltavaan oppimiseen. Oivaltamisen ilo on kaiken tehokkaan ja mielihyvää tuottavan oppimisen takana. Kirja muistutti hyvän vuorovaikutuksen ja tehokkaan oppimisen perusasioista: kunnioittamisesta, kuuntelemisesta, kiinnostumisesta, kannustamisesta ja kiittämisestä. Vaikka oppimisessa käytetään nykyään paljon erilaisia apuvälineitä, keskeisintä ei ole teknologia vaan osallistava ja innostava pedagogiikka. Lukiessani kirjaa koin paljon uusia oivalluksia. Kirja oli todella mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Kirjasta sain työkaluja siihen, miten voin auttaa muita oppimaan, miten herätän kiinnostusta ja motivoin sekä itseäni, että opiskelijoita. Voin lämpimästi suositella kirjaa kaikille opettajille ja opettajaopiskelijoille.