OPETUS- JA OHJAAMISHARJOITTELU

Ennakkotehtävä OK 2
Miia Karhu
joulukuussa 2015

Haastava nuori ammattia oppimassa

Aloitan ammatillisen opettajanopintoihin kuuluvan opettajaharjoittelun tammikuussa 2016. Hyppään hieman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä en ole aikaisemmin opettanut Alajärvellä. Toiselle asteelle opettaminen on myös vähäistä ja tätä kyseistä ainettakaan (kotieläintuotanto) en ole suoranaisesti koskaan opettanut, jota heille tulen nyt opettamaan. Kokemusta kuitenkin on vastaavanlaisesta oppilaitoksesta Ilmajoelta sekä sieltä AMK-opettajana toimimisesta. Viime ajat olen opettanu alakoululaisia, joten nyt otan suurella mielenkiinnolla vastaan nuoret.

Minua on vähän alusteltu tulevasta ryhmästä. Ovat kuulemma hieman haastavia. Osa on toisesta kulttuurista, osa erittäin epämotivoituneita koko koulunkäyntiinsä. Tässähän sitä onkin haastetta opettajaopiskelijalle!

Lähdin selvittelemään nuorten ajatusmaailmaa ammattikoulussa. Kysymykseen, miten opettajan tulisi toimia nuoruusikäisen kanssa koulussa, halusin löytää ratkaisuja. Lukiessani Lehtorannan ja Reinolan oppaasta Haastava nuori ammattia oppimassa  antoi minulle paljon vastauksia, joita lähdin käsittelemään tässä blogikirjoituksessani opsiin laadittujen opettajaharjoittelun tavoitteiden kautta.

 Mikä on haastava ja kuinka sellaiselle opetetaan?

Haastava nuori voi olla kuka tahansa nuori, joka ei ole perinteisesti ajateltuna ”helppo”. Hän ei ehkä ole kovin joustava, sosiaalinen, yhteistyökykyinen eikä oma-aloitteinen. Saattaa tuntua, että hän tuo kaaoksen tullessaan, minne kulkeekin. Haastavan nuoren käytöksen takana on usein epävarma tai arka nuori. Haastaville nuorille on usein ominaista alisuoriutuminen. Nuori ei ole selvinnyt normaalisti koulussa, vaikka hänen kyvyissään ei ole todettu mitään vikaa. (Lehtoranta & Reinola 2007,15.) Alisuoriutuminen on juuri se mistä minua varoitettiin. Eivät jaksa kiinnostua annetusta tehtävästä tai tekevät sen nopeasti ja pohtimatta asiaa tarkemmin. Mistä tämä sitten voi johtua?

Opetusharjoitteluni nuoret kulkevat juuri myöhäisnuoruuden polkua, joka sijoittuu 17-20 ikävaiheeseen. Ammatillinen suunnittelu muodostuu heille nyt tärkeäksi tehtäväksi. Heille työmaailmaan siirtyminen alkaa olla ajankohtaista. Nuoren toiminta alkaa olemaan päämäärätietoisempaa kuin ennemmin. Hän kykenee suunnittelemaan eteenpäin asioita ja näkemään itsensä kotonaan tilan töissä isäntänä tai emäntänä.

Koska ammatillinen koulutus pyritään mahdollistamaan kaikille nuorille, yhä useampi opettaja tai ohjaaja kohtaa työssään haastavasti käyttäytyviä nuoria. Haastavan nuoren kanssa työskentely vaatii hyvää ammattitaitoa, vuorovaikutustaitoja, lujuutta ja lempeyttä sekä toisinaan pitkää pinnaakin. Parhaimmillaan työskentely nuoren kanssa on opettajalle ja ohjaajalle innostavaa  ja uusia virikkeitä antavaa. Opettaja ja ohjaaja ovat nuorelle tärkeitä aikuisia nuoren etsiessä elämänuraansa.

Haastavan nuoren kanssa on helpompi tulla toimeen kun muistaa, että hän on paitsi ”keskeneräinen”, myös monessa risteyksessä yhtä aikaa: hän etsii ammattiaan, identiteettiään, kykyjään, ulkonäköään, aikuisen rooliaan, omaa viiteryhmäänsä ja elämäntapaansa. Hän on valmis ehkä kokeilemaan kaikkea, mutta ei sitoutumaan mihinkään, koska oma tie on hahmottumatta. (Lehtoranta & Reinola, 2007 s.5-16.)

Motivaationpuute on  suurin haaste maaseutuyrittäjä opiskelijoille opettamisessa

Opettaja on suuren haasteen edessä koettaessaan motivoida nuoria koulunkäyntiin. Ketään ei voi pakottaa. Jos nuori on todella kiinnostunut jostain asiasta, hän jaksaa yrittää yhä uudelleen. Tärkenä pidänkin siis löytää ne asiat mistä maataloutta opiskeleva nuori, se haastavakin on todella kiinnostunut. Mistä motivoituu? Uskon, että rahasta. Aionkin siis tuoda opetukseeni joka välissä tuotos- näkökulman. Opettaessani eläimen luonnollisesta käyttäytymisestä ja - hyvinvoinnista tuon esille asioita miten ne vaikuttaa, että palkkaa saadaan enemmän. Luulen, että tämä on yksi valttikorttini saada heidät motivoitumaan. Noh, jos ei valttikortti niin ainakin ässänä hihassa ;) Maaseutuyrittäjäopiskelijaa kannattaa selkeästi muistuttaa ammatin eduista ja valmistumisen hyödyistä, muun muassa tuista ja tilityksistä. Ihminen työskentelee parhaiten sellaisen päämäärän hyväksi, jonka kokee itselleen mielekkääksi tai jonka avulla hän saavuttaa tärkeitä hyötyjä. Tuleville maajusseille tuotos-sanaa käyttämällä uskon korvien höristyvän.

Ihmisen motivoituminen on suoraan yhteydessä siihen, miten todennäköiseksi hän arvioi tavoitteen saavuttamisen. Jos tavoitteita ei ole koskaan ollut, tai niitä ei ole koskaan saavutettu, motivaatio on kateissa. Maatalousalalle tulleen opiskelijan itsetuntoa on saatettu loukata ja hän on saattanut kohdata vähättelyä ja mitätöintiä. Nuori ammattikouluaan valittaessaan on saanut kuulla kommentteja huonosta työllisyysnäkymästä maatalousalalla tai joku on tokaissut, että ei sinusta ole siinä hajussa olemaan, on saattanut romuttaa nuoren opiskelumotivaation jo alkumetreillä. Jos nuorella on halu työskennellä tuotantoeläinten parissa, mutta niitä ei anneta joistain syistä saavuttaa, motivaatio katoaa.

Aionkin siis ensimmäisellä tunnilla kysellä opiskelijoiden tulevaisuuden näkymiään. Olen aidosti kiinnostunut tietämään mitä kohti he kurkottavat. Tietäessäni nämä, voin sponttaanistikin tuntien kuluessa ottaa esille mitä hyötyä heille on opiskella juuri opetettavaani asiaa heidän tulevaisuuteensa viitaten.

Nuori saattaa tarvita paljon rohkaisua uskaltaakseen kokeilla uusia asioita joita aion opetukseeni heille tuoda sekä osatakseen aidosti kiinnostua niistä. Kun mieleeni tulee ”hankalasta” nuoresta jotain positiivista, sanon sen ääneen. Pienikin henkilökohtainen huomioon ottaminen voi olla nuorelle nimittäin iso asia. Haastattelemalla nuoria tunnin alussa tiedän mitä he kenties osaavat. Näitä tuon esille aika-ajoin vahvistaakseen nuoren onnistumisesta tuomaa mielihyvää, joka johtaa kiinnostukseen ja joka taas siihen, että nuori jaksaa motivoitua opetuksestani.                          Kuitenkin liiallisia yksityiskohtiin menemistä tulee varoa, sillä nuori on herkkä nolostumaan, jos häneen kohdistetaan liikaa huomiota. On taito antaa palautetta silloin, kun menee hyvin, ei vain ongelmien ilmaantuessa. Taitoa on myös auttaa opiskelijaa näkemään omat voimavaransa ja kykynsä ja osata kannustaa niissä.

Tiedän, että nuoret eivät jaksa kiinnostua tarinoinnista, mutta aion kuitenkin kertoa hyvän tilaisuuden tullen omista virheistäni tai hetkellisistä oman uranvalintasi vaikeuksista, että huomaavat että minä opettajaopiskelijakin olen vain ihminen ja käynyt ihan saman myllerryksen mielessäni aikoinani. Näytän esimerkilläni, että ei minustakaan hullumpi tullut vaikka isoja elämänmuutoksia kävin heidän ikäisenään myös lävitse.

Opettajaopiskelijana minun voimavarat ja  kehitysmahdollisuudet

Ensimmäisillä harjoittelupäivilläni minun tulee varata tarpeeksi aikaa tutustumiseen sekä antaa heidän ”valittaa” valittamisensa ja testata minua. Sen niiden on tehtävä uuden opettajan tullessa. Kun itse tiedän roolini luokassa ja selvänä on oma asiantuntijuuteni pystyn ottamaan alkuhaasteet vastaan, haastaviltakin. Se kuinka hallitsen tietoani ja kuinka tuon sen heille tietoisuuteen vaatii menetelmien hallintaa johon nyt joulukuussa varaudun parhaani mukaan ja johon saan OK2 käytyäni varmuutta. Nyt saan lisää itseluottamusta sillä, että suunnittelen tunnit täsmällisesti.

Uskon, että haastamalla näin itseni ja juuri tähän luokkaan hakeutumalla harjoitteluun, kehityn opettajana valtavasti. Pyrin ottamaan oppia nuorilta tässähetkessä elämisestä sekä vuorovaikutusta heidän kanssaan. Näin saadaan hyvät oppimishetket navettaluokkaan, joka tulee varmasti näkymään luottamuksellisuutena ja mahdollisten vapaan ajatustenvaihdon onnistumisena.

Kun tiedän, että opetettavassa luokassani kuitenkin näitä ”haastavia” nuoria on, niin aion kuitenkin välttää jumiutumista täysin opiskelijan ongelmiin. Täytyy säilyttäa optimismi. Opetuksessani kuitenki kaikki ovat samalla viivalla, sillä  mukana myös hyvin ”helppoja” oppilaita. (Lehtoranta & Reinola, 2007, 72.)

Hyvää palautetta olen saanut nuorten kanssa ennemmin toimimisesta, joten olemalla oma itseni, tästäkin haasteesta selvitään.

LÄHTEET:

Lehtoranta, P. & Reinola, O. 2007. Haastava nuori ammattia oppimassa.   Miten toimin nuoruusikäisen kanssa koulussa tai työpaikalla?  Helsinki: Kuntoutussäätiö.