OPETUS- JA
OHJAAMISHARJOITTELU
Ennakkotehtävä
OK 2Miia Karhu
joulukuussa 2015
Haastava
nuori ammattia oppimassa
Aloitan ammatillisen opettajanopintoihin kuuluvan
opettajaharjoittelun tammikuussa 2016. Hyppään hieman mukavuusalueeni
ulkopuolelle, sillä en ole aikaisemmin opettanut Alajärvellä. Toiselle asteelle
opettaminen on myös vähäistä ja tätä kyseistä ainettakaan (kotieläintuotanto)
en ole suoranaisesti koskaan opettanut, jota heille tulen nyt opettamaan.
Kokemusta kuitenkin on vastaavanlaisesta oppilaitoksesta Ilmajoelta sekä sieltä
AMK-opettajana toimimisesta. Viime ajat olen opettanu alakoululaisia, joten nyt
otan suurella mielenkiinnolla vastaan nuoret.
Minua on vähän alusteltu tulevasta ryhmästä. Ovat kuulemma hieman
haastavia. Osa on toisesta kulttuurista, osa erittäin epämotivoituneita koko
koulunkäyntiinsä. Tässähän sitä onkin haastetta opettajaopiskelijalle!
Lähdin selvittelemään nuorten ajatusmaailmaa ammattikoulussa.
Kysymykseen, miten opettajan tulisi toimia nuoruusikäisen kanssa koulussa, halusin
löytää ratkaisuja. Lukiessani Lehtorannan ja Reinolan oppaasta Haastava nuori ammattia oppimassa antoi minulle paljon vastauksia, joita lähdin
käsittelemään tässä blogikirjoituksessani opsiin laadittujen
opettajaharjoittelun tavoitteiden kautta.
Mikä on haastava ja kuinka sellaiselle
opetetaan?
Haastava nuori voi olla kuka tahansa nuori, joka ei ole
perinteisesti ajateltuna ”helppo”. Hän ei ehkä ole kovin joustava, sosiaalinen,
yhteistyökykyinen eikä oma-aloitteinen. Saattaa tuntua, että hän tuo kaaoksen
tullessaan, minne kulkeekin. Haastavan nuoren käytöksen takana on usein
epävarma tai arka nuori. Haastaville nuorille on usein ominaista
alisuoriutuminen. Nuori ei ole selvinnyt normaalisti koulussa, vaikka hänen
kyvyissään ei ole todettu mitään vikaa. (Lehtoranta & Reinola 2007,15.)
Alisuoriutuminen on juuri se mistä minua varoitettiin. Eivät jaksa kiinnostua
annetusta tehtävästä tai tekevät sen nopeasti ja pohtimatta asiaa tarkemmin.
Mistä tämä sitten voi johtua?
Opetusharjoitteluni nuoret kulkevat juuri myöhäisnuoruuden polkua,
joka sijoittuu 17-20 ikävaiheeseen. Ammatillinen suunnittelu muodostuu heille nyt
tärkeäksi tehtäväksi. Heille työmaailmaan siirtyminen alkaa olla ajankohtaista.
Nuoren toiminta alkaa olemaan päämäärätietoisempaa kuin ennemmin. Hän kykenee
suunnittelemaan eteenpäin asioita ja näkemään itsensä kotonaan tilan töissä
isäntänä tai emäntänä.
Koska ammatillinen koulutus pyritään mahdollistamaan kaikille
nuorille, yhä useampi opettaja tai ohjaaja kohtaa työssään haastavasti
käyttäytyviä nuoria. Haastavan nuoren kanssa työskentely vaatii hyvää
ammattitaitoa, vuorovaikutustaitoja, lujuutta ja lempeyttä sekä toisinaan
pitkää pinnaakin. Parhaimmillaan työskentely nuoren kanssa on opettajalle ja
ohjaajalle innostavaa ja uusia
virikkeitä antavaa. Opettaja ja ohjaaja ovat nuorelle tärkeitä aikuisia nuoren
etsiessä elämänuraansa.
Haastavan nuoren kanssa on helpompi tulla toimeen kun muistaa, että
hän on paitsi ”keskeneräinen”, myös monessa risteyksessä yhtä aikaa: hän etsii
ammattiaan, identiteettiään, kykyjään, ulkonäköään, aikuisen rooliaan, omaa
viiteryhmäänsä ja elämäntapaansa. Hän on valmis ehkä kokeilemaan kaikkea, mutta
ei sitoutumaan mihinkään, koska oma tie on hahmottumatta. (Lehtoranta &
Reinola, 2007 s.5-16.)
Motivaationpuute on suurin haaste maaseutuyrittäjä opiskelijoille opettamisessa
Opettaja on suuren haasteen edessä koettaessaan motivoida nuoria
koulunkäyntiin. Ketään ei voi pakottaa. Jos nuori on todella
kiinnostunut jostain asiasta, hän jaksaa yrittää yhä uudelleen. Tärkenä
pidänkin siis löytää ne asiat mistä maataloutta opiskeleva nuori, se
haastavakin on todella kiinnostunut. Mistä motivoituu? Uskon, että rahasta.
Aionkin siis tuoda opetukseeni joka välissä tuotos- näkökulman. Opettaessani
eläimen luonnollisesta käyttäytymisestä ja - hyvinvoinnista tuon esille asioita
miten ne vaikuttaa, että palkkaa saadaan enemmän. Luulen, että tämä on yksi
valttikorttini saada heidät motivoitumaan. Noh, jos ei valttikortti niin
ainakin ässänä hihassa ;) Maaseutuyrittäjäopiskelijaa kannattaa
selkeästi muistuttaa ammatin eduista ja valmistumisen hyödyistä, muun muassa
tuista ja tilityksistä. Ihminen työskentelee parhaiten sellaisen päämäärän
hyväksi, jonka kokee itselleen mielekkääksi tai jonka avulla hän saavuttaa
tärkeitä hyötyjä. Tuleville maajusseille tuotos-sanaa käyttämällä uskon korvien
höristyvän.
Ihmisen motivoituminen on suoraan yhteydessä siihen, miten
todennäköiseksi hän arvioi tavoitteen saavuttamisen. Jos tavoitteita ei ole
koskaan ollut, tai niitä ei ole koskaan saavutettu, motivaatio on kateissa.
Maatalousalalle tulleen opiskelijan itsetuntoa on saatettu loukata ja hän on
saattanut kohdata vähättelyä ja mitätöintiä. Nuori ammattikouluaan
valittaessaan on saanut kuulla kommentteja huonosta työllisyysnäkymästä
maatalousalalla tai joku on tokaissut, että ei sinusta ole siinä hajussa olemaan,
on saattanut romuttaa nuoren opiskelumotivaation jo alkumetreillä. Jos nuorella
on halu työskennellä tuotantoeläinten parissa, mutta niitä ei anneta joistain
syistä saavuttaa, motivaatio katoaa.
Aionkin siis ensimmäisellä tunnilla kysellä opiskelijoiden
tulevaisuuden näkymiään. Olen aidosti kiinnostunut tietämään mitä kohti he
kurkottavat. Tietäessäni nämä, voin sponttaanistikin tuntien kuluessa ottaa
esille mitä hyötyä heille on opiskella juuri opetettavaani asiaa heidän
tulevaisuuteensa viitaten.
Nuori saattaa tarvita paljon rohkaisua uskaltaakseen
kokeilla uusia asioita joita aion opetukseeni heille tuoda sekä osatakseen aidosti
kiinnostua niistä. Kun mieleeni tulee ”hankalasta” nuoresta jotain
positiivista, sanon sen ääneen. Pienikin henkilökohtainen huomioon ottaminen
voi olla nuorelle nimittäin iso asia. Haastattelemalla nuoria tunnin alussa
tiedän mitä he kenties osaavat. Näitä tuon esille aika-ajoin vahvistaakseen
nuoren onnistumisesta tuomaa mielihyvää, joka johtaa kiinnostukseen ja joka
taas siihen, että nuori jaksaa motivoitua opetuksestani. Kuitenkin liiallisia yksityiskohtiin
menemistä tulee varoa, sillä nuori on herkkä nolostumaan, jos häneen
kohdistetaan liikaa huomiota. On taito antaa palautetta silloin, kun menee hyvin,
ei vain ongelmien ilmaantuessa. Taitoa on myös auttaa opiskelijaa näkemään omat
voimavaransa ja kykynsä ja osata kannustaa niissä.
Tiedän, että nuoret eivät jaksa kiinnostua tarinoinnista,
mutta aion kuitenkin kertoa hyvän tilaisuuden tullen omista virheistäni tai hetkellisistä
oman uranvalintasi vaikeuksista, että huomaavat että minä opettajaopiskelijakin
olen vain ihminen ja käynyt ihan saman myllerryksen mielessäni aikoinani.
Näytän esimerkilläni, että ei minustakaan hullumpi tullut vaikka isoja
elämänmuutoksia kävin heidän ikäisenään myös lävitse.
Opettajaopiskelijana
minun voimavarat ja
kehitysmahdollisuudet
Ensimmäisillä harjoittelupäivilläni minun tulee varata
tarpeeksi aikaa tutustumiseen sekä antaa heidän ”valittaa” valittamisensa ja
testata minua. Sen niiden on tehtävä uuden opettajan tullessa. Kun itse tiedän
roolini luokassa ja selvänä on oma asiantuntijuuteni pystyn ottamaan
alkuhaasteet vastaan, haastaviltakin. Se kuinka hallitsen tietoani ja kuinka
tuon sen heille tietoisuuteen vaatii menetelmien hallintaa johon nyt joulukuussa
varaudun parhaani mukaan ja johon saan OK2 käytyäni varmuutta. Nyt saan lisää
itseluottamusta sillä, että suunnittelen tunnit täsmällisesti.
Uskon, että haastamalla näin itseni ja juuri tähän luokkaan
hakeutumalla harjoitteluun, kehityn opettajana valtavasti. Pyrin ottamaan oppia
nuorilta tässähetkessä elämisestä sekä vuorovaikutusta heidän kanssaan. Näin
saadaan hyvät oppimishetket navettaluokkaan, joka tulee varmasti näkymään
luottamuksellisuutena ja mahdollisten vapaan ajatustenvaihdon onnistumisena.
Kun tiedän, että opetettavassa luokassani kuitenkin näitä
”haastavia” nuoria on, niin aion kuitenkin välttää jumiutumista täysin
opiskelijan ongelmiin. Täytyy säilyttäa optimismi. Opetuksessani kuitenki kaikki
ovat samalla viivalla, sillä mukana myös
hyvin ”helppoja” oppilaita. (Lehtoranta & Reinola, 2007, 72.)
Hyvää palautetta olen saanut nuorten kanssa ennemmin
toimimisesta, joten olemalla oma itseni, tästäkin haasteesta selvitään.
LÄHTEET:
Lehtoranta, P. & Reinola, O. 2007. Haastava nuori ammattia
oppimassa. Miten toimin nuoruusikäisen
kanssa koulussa tai työpaikalla?
Helsinki: Kuntoutussäätiö.
Tämä on mielenkiintoinen ja ajankohtainen aihe monelle nuorten kanssa toimivalle opettajalle. Tekstiäsi on mukava lukea, kun linkität sen läheisesti tulevaan harjoitteluusi. Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että on tärkeää yrittää nähdä haastavan käytöksen taakse eikä tuomita oppilasta motivoitumattomaksi, laiskaksi tai ilkeäksi. Teksti antoi ajattelemisen aihetta sekä myös vinkkejä nuorten kanssa toimimiseen.
VastaaPoista