Auktoriteetti pedagogisissa suhteissa

Pedagogisiin suhteisiin liittyvät hyvin monenlaiset asiat, mm. auktoriteetti, tieto, valta, tunteet ja arvot. Tässä tekstissä pohdin auktoriteetin käsitettä pedagogisissa suhteissa. Aihe liittyy läheisesti Yksilön kokemusmaailma ja joustavat opintopolut-opintojakson ydinkysymykseen: Miten opettaja voi ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyyden ja tavat orientoitua oppimiseen ja opiskeluun. Tutustuin kahteen aihetta käsittelevään artikkeliin C.W. Bingham & A.M. Sidorkin toimittamassa teoksessa No education without relation. Lähestyn aihetta auktoriteetin näkökulman kautta. Tämä on opettajan työssä tärkeää, koska jokainen opettaja on työnsä kautta tekemisissä auktoriteettikysymysten kanssa. On tärkeää tiedostaa ja myös pohtia, käyttääkö omaa auktoriteettiaan opetustilanteissa rakentavalla tavalla vai onko omassa toimintatavassa kehitettävää tämän asian suhteen. Pohtiessani auktoriteetin käsitettä vuorovaikutuksellisena suhteena, keskityn miettimään, miten opettajan tai kasvattajan käyttämä auktoriteetti vaikuttaa kasvattajan ja kasvatettavan väliseen vuorovaikutussuhteeseen. Opettajan käyttämällä auktoriteetilla on mm. vaikutusta siihen, miten oppilaat kokevat opettajan antaman opetuksen.

Biestan (2004, 13) mukaan koulutus, kasvatus ja opetus tulee nähdä opettajan ja oppilaan välisenä vuorovaikututussuhteena, toisin sanoen pedagogisena suhteena. Voidaan myös puhua opettajan ja oppilaan välisestä kommunikatiivisesta vuorovaikutussuhteesta. Opettajan ja oppilaan välinen toimiva vuorovaikutussuhde helpottaa oppimista ja tekee oppimisen mahdolliseksi. Opettaminen on sosiaalisen tilanteen rakentamista, jossa oppiminen tapahtuu. Se, millainen tämä sosiaalinen tilanne ja vuorovaikutussuhde opettajan ja oppilaan välillä on, vaikuttaa ratkaisevasti oppimistuloksiin. (Biesta 2004, 11-13, 18, 21.)

Tutkimuksissa on todettu, että ihmisen aikaisemmat kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän käyttää omaa auktoriteettiaan suhteessa muihin ihmisiin. Esimerkiksi ankara opettaja saattaa olla ankara myös omille lapsilleen eli hän käyttää auktoriteettiaan samalla tavalla työssään kuin yksityiselämässään. Saattaa myös olla, että tätä samaa ankaraa opettajaa on hänen lapsuudessaan kohdeltu ankarasti eli hän käyttää tätä samaa oppimaansa mallia omassa elämässään aikuisena. Joissain tapauksissa saattaa kuitenkin käydä myös niin, että yksilö haluaa tietoisesti käyttää omaa auktoriteettiaan toisella tavalla kuin mitkä hänen omat kokemuksensa lapsuudessa ovat eli hän haluaa tehdä lopun jostain sellaisesta toimintatavasta, jonka hän kokee negatiiviseksi. Joka tapauksessa yksilön sisäinen maailma ja menneet kokemukset vaikuttavat siihen, miten hän käyttää omaa auktoriteettiaan aikuisena ja tällä on taas suoraan merkitystä siihen, millaisen vuorovaikutussuhde muodostuu opettajan ja oppilaan tai aikuisen ja lapsen välille. (Bingham 2004, 27.)

Aikaisemmat kokemukset ja menneisyys vaikuttavat myös siihen, miten oppilaat reagoivat opettajan auktoriteettiin. On yleistä, että oppilaat reagoivat opettajan käyttämään auktoriteettiin samalla tavalla kuin he ovat reagoineet vanhempiensa käyttämään auktoriteettiin. Jos

esimerkiksi oppilas on kokenut vanhempiensa käyttämän auktoriteettimallin negatiivisena, hän luultavasti suhtautuu samanlaisen auktoriteetin käyttöön opettajankin taholta samalla tavoin ja tällaisessa tapauksesssa opettajan auktoriteetti laskee oppilaan silmissä. Toisaalta taas opettajan auktoriteetti voi nousta oppilaan silmissä, mikäli opettajan käyttämä auktoriteetti on sellaista, jota oppilas on aina arvostanut. Tällä kaikella on merkitystä silloin, kun mietitään, miksi joku käyttää auktoriteettiaan tietyllä tavalla tai miksi joku taas vastaavasti suhtautuu jonkun käyttämään auktoriteettiin negatiivisella tai positiivisella tavalla. (Bingham 2004, 27, 29.)

Aikaisemmin on oletettu, että auktoriteetti on pelkästään opettajan tai ohjaajan käsissä. Auktoriteetti on nähty opetustilanteissa siten, että opettaja käyttää auktoriteettiaan suhteessa oppilaisiin. Vuorovaikutuksellisen suhdenäkökulman auktoriteetin käsitteeseen avaa kuitenkin näkemys siitä, että oppilaan kokemuksella opettajan käyttämästä auktoriteetista on merkitystä siihen, millainen oppilaan ja opettajan välinen vuorovaikutussuhde voi olla. Mikäli oppilas kokee esimerkiksi, että opettaja on tunteeton ja kohtelee oppilaitaan kylmästi, opettaja saattaa menettää kaiken uskottavuutensa oppilaan silmissä. Tällä on myös kielteinen vaikutus siihen, miten oppilas kokee opettajan antaman opetuksen. Usein käy niin, että tällaisessa tapauksessa oppilas ei koe mielenkiintoa tämän kyseisen opettajan opettamaa ainetta kohtaan eikä hänellä ole halua työskennellä ahkerasti hänen opettamillaan tunneilla. Tällä kaikella on suoraan vaikutusta myös oppimistuloksiin. Tässä valossa voidaan sanoa, että auktoriteetin käsitteen näkemisellä opettajan ja oppilaan välisenä vuorovaikutuksellisena suhteena, on merkittävä vaikutus koko oppimisprosessiin. (Bingham 2004, 25-27.)

Bingham (2004, 25) selventää artikkelissaan auktoriteetin vuorovaikutuksellista suhdetta esimerkin kautta. Esimerkki kertoo Julie-nimisestä tytöstä, joka on joutunut olla poissa yliopiston tunneilta viikon ajan isoäitinsä kuoleman vuoksi. Palattuaan takaisin kouluun, Julie kertoo kahdelle opettajalleen poissaolonsa syyn. Toinen opettajista on myötätuntoinen ja ymmärtäväinen Julieta kohtaan. Hän ei ota edes puheeksi niitä koulutyöhön liittyviä asioita, jotka ovat Julien kohdalta jääneet viikon aikana tekemättä vaan ymmärtää hänen kokemansa surun ja osoittaa ystävällisin sanoin myötätuntoa. Toinen opettajista käyttäytyy tunteettomasti ja kylmästi Julieta kohtaan hänen kertoessaan poissaolonsa syyn. Tämä opettaja kääntää puheen välittömästi koulutyöhön ja siihen, mistä asioista Julie on jäänyt paitsi oltuaan viikon ajan poissa. Hän pyytää todistusta poissaolon syystä eikä osoita millään tavalla myötätuntoa Julieta kohtaan. Julie kertoi myöhemmin tulleensa niin vihaiseksi kyseiselle opettajalle, että opettaja menetti kaiken uskottavuutensa hänen silmissään. Tapauksen jälkeen Julie ei halunnut enää työskennellä ahkerasti tämän opettajan opettamilla tunneilla. Opettaja menetti auktoriteettinsa Julien silmissä. Tämän esimerkin valossa auktoriteetin käsite voidaan nähdä kaksisuuntaisena vuorovaikutuksellisena suhteena. Opettaja käytti omaa auktoriteettiaan suhteessa Julieen negatiivisella tavalla huomioimatta Julien tunteita, joka johti siihen, että Julie käytti omaa auktoriteettiaan siten, että hän ei halunnut enää työskennellä tämän opettajan tunneilla ahkerasti. Auktoriteetti voidaan siis nähdä pedagogisena vuorovaikutuksellisena suhteena. (Bingham 2004, 24-25.)

Edellisestä esimerkistä voidaan nähdä, että auktoriteetin ja tiedon käsitteet liittyvät läheisesti toisiinsa. Oppilaan on saatava tietoa oppiakseen asioita ja oppilaitoksissa opettajat ovat niitä henkilöitä, joilta tietoa voi saada. Hyväksyessään ja ottaessaan vastaan opettajan antaman tiedon, oppilas samalla myös hyväksyy opettajan käyttämän auktoriteetin. Tällä tavoin opettajan käyttämän auktoriteetin hyväksyminen liittyy suoraan oppimisprosessiin. Täten myös tiedon jakaminen ja vastaanottaminen voidaan nähdä vuorovaikutuksellisena suhteena. (Bingham 2004, 31.)

Kuitenkin auktoriteetin ja tiedon käsitteet voidaan myös erottaa toisistaan. Niiden ei välttämättä tarvitse kulkea käsi kädessä, vaikka usein näin käykin. Vaikka oppilas ei hyväksyisikään opettajan käyttämää auktoriteettia, hän voi silti hyväksyä ja ottaa vastaan opettajalta saamansa tiedon ja säilyttää mielenkiintonsa opettajan opettamaa ainetta kohtaan. Binghamin (2004) mukaan oppilaita tulisikin rohkaista ymmärtämään opettajan käyttämä auktoriteetti siten, että se kuuluu olennaisena osana opintoihin ja oppimiseen. Esimerkin Julie olisi voinut ottaa opettajalta saamansa tiedon vastaan ja säilyttää kiinnostuksensa tämän opettajan opettamaan aineeseen huolimatta siitä, että opettaja oli epäempaattinen. Näin toimiessaan Julie olisi erottanut opettajan käyttämän auktoriteetin ja saamansa tiedon kyseiseltä opettajalta toisistaan. (Bingham 2004, 33, 35-36.)

Lukemani artikkelit olivat siinä mielessä hyödyllisiä, että aihe herättää pohtimaan omaa auktoriteetin käyttöä sekä lisää tietoisuutta siitä, miten tärkeästä asiasta on loppujen lopuksi kysymys. Vaikka Bingham (2004) toeteaakin, että oppilaita tulisi rohkaista hyväksymään opettajan käyttämä auktoriteetti, on vastuu silti enemmän aikuisella ihmisellä . Emme voi olettaa, että lapsi tai nuori pystyisi joka tilanteessa ajattelemaan kovin rationaalisesti. Emme ainakaan voi tuudittautua siihen, että hän kykenisi aina erottamaan tiedon ja auktoriteetin välisen eron, joten varminta ja vastuullisinta on miettiä asiaa oman toimintansa kautta. Artikkelit lisäsivät tietoisuutta auktoriteettikysymysten merkityksestä kasvatus- ja oppipistilanteissa sekä niiden vaikutuksesta oppimisen ilmapiiriin.

LÄHTEET

Biesta, G. 2004. ”Mind the gap!” Communication and the educational relation. Teoksessa C.W. Bingham & A.M. Sidorkin (toim.) No education without relation. New York: Peter Lang, 11-22.

Bingham, C. 2004. Let`s treat authority relationally. Teoksessa C.W. Bingham & A.M. Sidorkin (toim.) No education without relation. New York: Peter Lang, 23-37.