Miten opetussuunnitelma ohjaa opetuksen suunnittelua ja toteutusta?

Tutustuin Sanna Vehviläisen (2014) kirjoittamaan teokseen Ohjaustyön opas - yhteistyössä kohti toimijuutta. Vehviläisen (2014, 75) mukaan ohjausta voi tapahtua sekä yksilö-, ryhmä- että yhteisötasolla. Keskityn tässä tekstissä tarkastelemaan ryhmässä tapahtuvaa ohjausta peilaten tätä tulevaan ohjaus- ja opetusharjoitteluuni, jossa ohjaaminen tapahtuu ryhmämuotoisesti. Pyrin huomioimaan myös opetussuunnitelman ja ottamaan opetussuunnitelman tavoitteita huomioon oman opetukseni suunnittelussa ja toteutuksessa.

Ohjaus tulee nähdä Vehviläisen (2014, 75) mukaan yksilön tai ryhmän oppimisprosessina, jossa ohjaajan tehtävä on tukea tätä prosessia. Ryhmällä on kyky oppia, mutta he tarvitsevat yleensä tuekseen jonkun, joka ohjaa ryhmän toimintaa ja osoittaa sellaisia tapoja, joilla ryhmän jäsenet voivat eri tilanteissa hyödyttää toisiaan ja oppia toistensa kokemuksista. Tärkeää on opettaa ryhmän jäseniä olemaan hyödyksi toisilleen: keskustelemaan, kuuntelemaan, jakamaan ongelmia ja tuottamaan niihin yhdessä ratkaisumahdollisuuksia. Oppilaitoksissa opettajan tehtävä on toimia ryhmän ohjaajana tukemalla oppilaiden oppimisprosessia osoittamalla tapoja, joiden avulla ryhmän yksilöt voivat edetä oppimisprosessissaan. Tärkeää on löytää sellaisia oppimisen tapoja, joiden avulla ryhmän jäsenet oppivat käsittelemään toistensa asioita, antamaan palautetta sekä oppivat toistensa kokemuksista. (Vehviläinen 2014, 80.)

Suoritan opetus- ja ohjaamisharjoitteluni ensimmäisen vuoden merkonomiopiskelijoiden parissa. Myös heidän opetussuunnitelmassaan (OPS 2015), koskien opettamaani opintokokonaisuutta, painotetaan mm. sellaista oppimisen arviointia, joka tukee ja ohjaa opiskelijan osaamistavoitteiden saavuttamista, oppimisen etenemisen seuraamista ja itsearviointitaidon kehittämistä. Myös ammattiosaamisen näytöissä opiskelijoiden on arvioitava omaa osaamistaan.

Koska oppimista palautteen antamisessa ja itsearviointitaitojen kehittämisen merkitystä korostetaan sekä Vehviläisen (2014) teoksessa että liiketalouden perustutkinnon opetussuunnitelmassa, koen yhtenä osa-alueena tärkeäksi kiinnittää huomiota näiden taitojen kehittymiseen oppilaissa oman harjoittelujaksoni aikana. Vehviläinen (2014, 82) korostaa ryhmätyöskentelytaitojen merkitystä. Hänen mukaansa toisinaan ryhmän jäsenet ovat kuitenkin tottumattomia ryhmässä työskentelemiseen. Itselläni ei ole tietoa siitä, millaiset ryhmätyöskentelytaidot ohjattavallani ryhmällä on entuudestaan tai siitä, ovatko he aikaisemmin tehneet paljon esim. ryhmätöitä.

Koen kuitenkin tärkeäksi, että he tekisivät harjoittelujaksoni aikana pienimuotoisen, soveltavan ryhmätyön oppimistaan asioista. Ryhmässä työskentely kehittää mm. Vehviläisen (2014, 75) mainitsemia keskustelu- ja kuuntelutaitoja, ryhmätyöskentelyn aikana on myös mahdollisuus jakaa ongelmia ja etsiä niihin yhdessä ratkaisuja. Tällöin on mahdollisuus myös oppia toisten kokemuksista. Ryhmätyöskentelyn avulla on mahdollista kehittää myös palautteen antamisen taitoa. Vehviläisen (2014, 82) mukaan ei ole kuitenkaan läheskään aina itsestäänselvää, että opiskelijat osaavat antaa toisilleen oppimista tukevaa, relevanttia ja hyvin jäsenneltyä palautetta. Hänen mukaansa näitä taitoja voi kuitenkin kehittää keskustelemisen ja kuuntelemisen avulla. Mielestäni onkin tärkeää opetusharjoitteluni aikana ennen ryhmätyöskentelyn aloittamista tutustua ryhmään käyttämällä opetusmenetelmänä mahdollisimman paljon vuorovaikutteista keskustelua. Vehviläisen (2014, 82) mukaan tällä tavoin on mahdollista opetella hyväksyvää, reflektoivaa vuorovaikutusta. Hänen mukaansa tämä mahdollistaa myös saamaan käsitystä siitä, saako jokainen tilaa keskustelussa, kuunnellaanko jokaista, onko ryhmäläisillä kiire päästä torjumaan toistensa aloitteita tai korjata toistensa näkemyksiä vai malttavatko he kuunnella toisiaan.

Palautteen antamisen sekä itsearviointitaitojen harjoittelemiseen ja kehittämiseen ajattelin hyödyntää eräältä oppimisympäristöharjoittelukäynniltämme saatua mallia. Sovellan Helena Myllymäen käyttämää toimintatapaa omaan opetukseeni. Opintojakson lopussa pyydän opiskelijoilta opintojaksosta kokoavaa itsearviointia ja palautetta. Palautteen he saavat kirjoittaa koneella omalla ajallaan, siihen ei tarvitse käyttää aikaa tunnilla. Mielestäni tämä on hyvä, koska tällä tavalla opiskelijat saavat rauhassa miettiä itsearviointia ja antamaansa palautetta. Palautteessa opiskelijat voivat miettiä opintojakson aikana asetettuja tavoitteita ja verrata niitä tämänhetkiseen osaamiseensa. Palautetta voi kirjoittaa opintojakson aikana tehdyistä tehtävistä ja siitä, olivatko ne olleet vaikeita ja miten oppilaat olivat niistä selviytyneet omasta mielestään. Oppilaat voivat myös miettiä omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä sitä, miten he voisivat jatkossa kehittää omaa osaamistaan opintojaksolla käsiteltyihin asioihin liittyen. Lisäksi oppilaat voivat ehdottaa kehittämisideoita opintojakson suhteen jatkossa. Mielestäni tällainen on hyvä päätös opintojaksolle, jossa oppilaan on reflektoitava omaa oppimistaan ja osaamistaan. Myös opettaja saa arvokasta palautetta miettiessään opintojakson kehittämistä jatkossa. Vehviläisen (2014, 83) mukaan palautteen antamisen merkitystä voi korostaa jo opintojakson tavoitteista keskusteltaessa ja tuoda esille, että palautteen antaminen ja vastaanottaminen on yksi opintojakson aikana harjoiteltava asia, jota voidaan harjoitella myös antamalla vertaispalautetta.

Ryhmätöiden esitykset mahdollistavat myös omalta osaltaan itsearvioinnin tuomisen mukaan oppimisprosessiin. Oppilaat voivat itse arvioida omaa esitystään, myös opettaja voi antaa oman arvionsa esityksen päätyttyä. Jokaisella oppilaalla on myös mahdollisuus antaa oma arvionsa kuuntelemastaan esityksestä ja kirjoittaa palautteensa paperilapuille. Palautteessa voidaan kiinnittää huomiota valmistautumiseen, tavoitteeseen, ajankäyttöön, esityksen rakenteeseen, ääneen, katsekontaktiin sekä esityksen sisältöön. Tämä on myös hyvä tapa sitouttaa kuuntelijat kuuntelemaan esityksiä tarkkaavaisemmin kuin silloin, jos vertaispalautetta ei anneta.

Vehviläisen (2014) teos oli erittäin monipuolinen kirja ohjauksesta, ohjaussuhteesta, ohjausprosessista sekä ohjauksen metodeista ja käytännöistä. Ryhmässä tapahtuva ohjaaminen oli vain pieni osa-alue kirjan koko sisällöstä. Koin saavani kirjasta erittäin paljon ohjaamiseen liittyvää tietoa yleisesti sekä liittyen ohjauksen teorioihin. Kirja oli monipuolinen myös siitä syystä, että se oli suunnattu monipuolisesti erilaisille ohjaustoiminnan ammattilaisille ja teosta voivatkin työssään hyödyntää mm. ammatinvalinnanohjaajat, opinto- ja uraohjaajat, ohjaavat kouluttajat ja työnohjaajat. Teos soveltuu oppaaksi myös opettajajille, esimiehille työpaikoilla, opinnaytetyön ohjaajille sekä niille ammattilaisille, jotka ohjaavat harjoittelijoita työpaikoilla.

LÄHTEET

Koulutuskeskus Sedu. Opetussuunnitelma. 2015. Liiketalouden perustutkinto.

Myllymäki, H. 2015. Viestintä. Opetustunti 22.10.2015. Viitattu 18.1.2016. Seinäjoki.

Vehviläinen, S. 2014. Ohjaustyön opas – yhteistyössä kohti toimijuutta. Helsinki: Gaudeamus.