Liisa Keltikangas -Järvinen: Temperamentti-ihmisen yksilöllisyys

Olen aina pitänyt Keltikangas-Järvisen tavasta kirjoittaa. Hän kirjoittaa asioista mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Tämän takia en voinutkaan ohittaa tätä hänen kirjaansa ja miettiä sitä kautta, mitä opettajan pitäisi ottaa huomioon opettaessaan erilaisia ihmisiä. Ihmiset kuitenkin ovat kaikki erilaisia, myös temperamentiltaan.

Keltikangas-Järvisen kirjassa temperamentti on määritelty niin, että se on tyypillinen käyttäytymispiirre, joka erottaa ihmisen muista ihmisistä. Temperamentti on se tyyli, jolla ihminen toimii, tosin temperamentti ei (valitettavasti) kerro miksi ihminen toimii niin kuin toimii.  Kuvaillessamme ihmistä toiselle, me hyvin usein kuvailemme juuri ihmisen temperamenttia, emme hänen arvomaailmaa tai persoonallisuuttaan.

Yksinkertaisimmillaan temperamentti piirteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään. On helppo temperamentti, hitaasti lämpenevä temperamentti ja vaikea temperamentti.

Helppo temperamentti tarkoittaa, että lapsi on hyväntuulinen, sopeutuu helposti uusiin tilanteisiin ja paikkoihin. Nämä lapset hyväksyvät pettymykset melko helposti, sopeutuvat helposti leikkimään muiden lasten kanssa ja sopeutuvat nopeasti aikuisten, esimerkiksi opettajan vaatimuksiin.

Hitaasti lämpenevän temperamentin omaava lapsi taas on vaisu, reagoi negatiivisesti kaikkeen uuteen ja on hidas sopeutumaan uusiin asioihin, vaikka hänellä olisi moniakin mahdollisuuksia tutustua asiaan. Lapselle tutustuminen uusiin ihmisiin on vaikeaa ja pienetkin muutokset ovat vaikeita. Tällaiselle lapselle pitäisi Keltikangas-Järvisen mukaan antaa aikaa, eikä asettaa vaatimuksia, sopeutumispaineita. Kun lapselle antaa aikaa, hän alkaa pikkuhiljaa osoittaa mielihyvää, mielenkiintoa ja positiivista suhtautumista uusiin asioihin.

Vaikean temperamentin omaavan lapsen reaktio kaikkeen uuteen, kuten uusiin sosiaalisiin suhteisiin ja ihmisiin, on varautuneisuus, vetäytyminen ja tilanteiden välttäminen. Lapsi haluaa, että kaikki asiat sujuvat vanhalla rutiinilla ja jos niin ei tapahdu, niin se kyllä kuuluu ja näkyy. Vaikean temperamentin omaava lapsi reagoi erittäin rajusti ja negatiivisesti kaikkeen uuteen.

Keltikangas-järvinen kuitenkin muistuttaa, että kaikki lapset eivät mahdu näihin kolmeen temperamenttiluokkaan, vaan he sijoittuvat jonnekin näiden välimaastoon. Myös se, miten selkeinä nämä piirteet esiintyvät, vaihtelee suuresti.

Temperamentin merkityksen ja vaikutuksen oppilaaseen ymmärtää helpommin, kun miettii erilaisia temperamenttipiirteitä ja koulun aloitusta. Kouluun tullessa lapsen on sopeuduttava moniin uusiin asioihin. On uusi ympäristö, luokkatoverit, opettajat, aikuiset, säännöt ja koulumatka. Koulu on täysin uusi maailma. Se, minkälainen temperamentti lapsella on, määrää sen, miten hän suhtautuu näihin kaikkiin uusiin muutoksiin. Meneekö lapsi iloisena mukaan, vetäytyykö hän vai alkaako kapinoida vastaan. Suurelle osalle lapsista muutos ei ole vaikea ja he voivat keskittää energiansa oppimiseen, mutta toisilla lapsilla melkein kaikki energia menee sopeutumiseen ja siihen, että pystyy pitämään jännityksen kurissa, tällöin energiaa ei jää kovinkaan paljon enää oppimiseen.

Keltikangas-Järvisen kirjassa kerrotaan miten tutkimuksetkin osoittavat että lapsen temperamentilla ja koulumenestyksellä on yhteys. Temperamentti on yhteydessä esimerkiksi siihen, millaista opiskelutyyliä tai opiskelustrategiaa oppiaine vaatii. Suorin yhteys temperamentilla on koulumenestykseen, kun oppiminen vaatii samanlaisen tehtävän tekemistä uudelleen ja uudelleen eli toistoa. Tai kun tehtävä vaatii peräänantamattomuutta ja sitkeyttä miettiä jotakin tehtävää niin kauan että se ratkeaa eli tarvitaan kärsivällisyyttä. Nämä ominaisuudet korostuvat esimerkiksi matematiikassa. Keltikangas-Järvinen kuitenkin muistuttaa, että vaikka temperamentilla on vaikutusta koulumenestykseen, ei siitä voida tehdä suoraa johtopäätöstä. Lapset vain ovat erilaisia, jotka reagoivat eri tavalla ympäristöön ja saman opettajan antamaan opetukseen.

Opettajat ja heidän opettamistapansa ovat erilaisia ja lapset reagoivat siihen omalla tavallaan. Tämän lisäksi on myös opettajan opetustavan huomattu vaihtelevan sen mukaan, millainen temperamentti lapsella on.

Keltikangas-Järvisen mukaan oppilaan temperamentti vaikuttaa siihen, millaista opetusta opettaja katsoo oppilaan tarvitsevan, selviääkö tehtävistä itsenäisesti vai täytyykö tätä ohjata koko ajan. Sillä on vaikutusta myös siihen, kuinka paljon vuorovaikutusta on opettajan ja oppilaan välillä ja minkä laatuista tämä vuorovaikutus on. Laadulla tarkoitetaan sitä, että onko vuorovaikutus vain ohjeiden ja määräysten antamista vai palautetta lapsen omasta toiminnasta.

Temperamentti vaikuttaa myös siihen, minkälaisia neuvoja ja ohjeita opettaja antaa. Ovatko neuvot yksiselitteisiä ja lyhyitä vai monitulkintaisia ja -mutkaisia. Myös se, millaisen päätöksenteko- ja toimintamallin opettaja valitsee kyseisen oppilaan kohdalla, on seurausta oppilaan temperamentista.

Opettajalla on yleisen ihmiskuvan lisäksi myös ”oppilaskuva”, kuva siitä millainen oppilaan tulisi olla. Millainen käytös on opettajan mielestä koulussa hyväksyttävää ja odotettua, millaista lasta on helppo opettaa. On osoitettu, että temperamentilla on tässä tärkeä tekijä. Opettajan hyväksyttävän toiminnon ja ei-hyväksyttävän toiminnon määritelmä koostuu pitkälle juuri temperamenttipiirteistä.

Tämän kirjan luettuna, en päässyt eroon ajatuksesta, että mistähän löytyisi mahdollisimman suuri peitto, jonka alle käpertyä ja alkaa nukkua talviunta.  Tieto lisää tuskaa. Toisaalta tieto tuo myös ahaa-elämyksiä, ymmärrystä lasta kohtaan.

Huolimatta myös siitä, että kirjassa puhuttiin temperamentista vain lasten kannalta, pätevät nämä sama asiat myös aikuisiin. Tosin aikuinen on toivottavasti oppinut hillitsemään itseään sen verran, että vaikean temperamentin omaavan ihmisen ei enää tarvitse vetää itku-potku raivaria, kun tulee uusi asia vastaan.

Keltikangas-Järvinen, L. 2004. Temperamentti- ihmisen yksilöllisyys. WSOY:Juva