Ohjaavaksi opettajaksi vertaisryhmämentoroinnin avulla

Ohjaavaksi opettajaksi vartaisryhmämentoroinnin avulla

Lähdin pohtimaan OK2:n yhtä ydinkysymystä: Miten opettaja tunnistaa erilaisiin oppimistilanteisiin ja omaan persoonallisuuteensa soveltuvat opetusmenetelmät ja osaa toteuttaa ja kehittää niitä? vertaisryhmämentoroinnin kautta. Etsin Heikkisen, Jokisen, Markkasen sekä Tynjälän Osaaminen jakoon kirjasta asiasta lisää tietoa. Heidän teoksensa kertoo vertaisryhmämentoroinnista eli vermestä.

Vermen avulla tuetaan työssä oppimista ja hyvinvointia. Kun ymmärrys opettajan työstä lisääntyy, auttaa se toimimaan uusissa tilanteissa ja kehittämään uudenlaisia ratkaisuja. Lähdin kirjasta poimimaan niitä asioita, jotka auttavat meitä opettajaopiskelijoita olemaan vertaisarvioija toisillemme ohjaus ja opetusharjoitteluissa sekä millaisen mahdollisuuden verme tarjoaa opettajaa alkutaipaleella olleessaan. Teoksen mukaan vermen vahvuus perustuu havaintoon, että ammatillisessa osaamisessa suurin osa on niin sanottua hiljaista tietoa. Taitavienkin osaajien on joskus vaikea pukea sanoiksi, mitä he oikeastaan tekevät ja mihin heidän osaamisensa perustuu. Verme perustuu tämän sanattoman tiedon yhteiseen tutkimiseen.

Verme on reflektiivinen täydennyskoulutus joka toimii opettajien ammatillisen kehittymisen elinikäisenä jatkumona; kollegiaalisena, nonformaalisena ja dialogisena oppimisena. Verme perustuu työskentelyyn pienryhmissä, joissa jaetaan kokemusta ja osaamista, mutta myös työssä koettuja ongelmia ja haasteita. Mentori ohjaa, tukee ja auttaa mentoroitavaa ammatilliseen kehitykseen liittyvissä kysymyksissä. Mentorit pystyvät tarkastelemaan opetustasi etäältä ja pysytvät antamaan kokemuksensa kautta vinkkejä ja vaihtoehtoja toimintatavoille ja esim. hyväksi koettuja erilaisia oppimistilanteisiin suhtautumistapoja. Mentorit pystyvät luomaan mentoroivasta kuvan hänen persoonastaan ja osaavat ohjata mentoroitavaan ottamaan siitä kaiken irti ja tarvittaessa kehittämään sitä opetuksessa.

Mentorointi

Voimme kuvitella itsemme mentoreiksi mennessämme antamaan vertaisarviointia toisillemme opetusharjoittelutilanteissa. Paras vertaisarvioija on kuitenkin ehkä opetusharjoittelumme arvioiva opettajamme, joka on tehnyt opettajan työtä jo pitkään ja verme on hänelle entuudestaan tuttua. Kirjan luettunai voin todeta, että vermen avulla mentoroitavat saavat tukea mentoroijilta ammatilliseen kasvuun, aikaa pysähtyä ja aikaa keskustelulle itselle tärkeistä ammatillisista asioista. Kirjassa olevien esimerkkien ja kokemusten jaossa koettiin, että tärkeää vertaismentoroinnissa on ryhmädynamiikan luominen tai sen tukeminen, vuorovaikutuksen avoimuus ja tasa-arvoisuus. Vermessä olevat kokivat vertaisuuden ja tasaarvoisuuden tärkeänä. Toiminta selvästi lisäsi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Vertaismentorointi puolustaa paikkaansa henkilöstön kehittämisen välineenä. Osaamisen kehittämisen tulee olla strategialähtöistä, suunnitelmallista ja johdonmukaista. Työyhteisö ei ole hyvinvoiva, jollei sitä kehitetä. Yhteistyön ja kollegojen tuen avulla jaksaa paremmin ja huomaa osaavansa enemmän kuin tietääkään.

Dialogisuus ja konstruktivismi

Vermessä oleellista on hyvä dialoginen suhde. Aidossa dialogissa myös mentori oppii keskustelussaan mentoroitavan kanssa. Dialogisessa suhteessa kukaan ei omista toistaan parempaa tai pätevämpää näkökulmaa todellisuuteen, vaan molemmat myöntävät käsitystensä keskeneräisyyden ja ehdotusluontoisuuden. Dialogi  kunnioittaa toisen ihmisen autonomiaa ja persoonaa, molemmilla on oikeus olla oma itsensä. Ihmisen kasvu mahdollistuu juuri dialogissa, yhdessä toisen kanssa, kasvattajan tai ohjaajan, myös muiden tukemana. Dialogissa oleminen sisältää kaksi ehtoa: 1. olemisen avoimessa yhteydessä toiseen ja 2. olemisen kokonaisena ihmisenä, omana itsenään. Kirjan mukaan ammatillinen kasvu perustuu keskeisesti yksilön ja hänen toimintaympäristön vuorovaikutukseen. Yksilöt oppivat ja kehittyvät ensi sijassa vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Vuorovaikutus tarjoaa mahdollisuuden intentionaalisen uuden tiedon ja palautteen hankkimiseen. Sen lisäksi ihmisten välisessä kanssakäymisessä yksilöt havaitsevat ilman varsinaista pyrkimystä epäsäännöllisyyksiäja epäselvyyksiä suhteessa omaan ymmärrykseen ja käyttöteorioihin.

Konstruktivistisesta näkökulmasta mentorointi on vastavuoroista ajatusten vaihtoa ja tiedon yhteistä rakentamista, jossa molemmat osapuolet oppivat. Mentoroinnin vuorovaikutussuhteen ytimessä ovat osapuolten välinen luottamus, arvostus, avoimuus ja tasa-arvo. Oppimista pidetään yhteisenä tiedon rakentamisena, jossa jokainen ihminen rakentaa omaa tietoaan ja osaamistaan aikaisemmin kokemansa ja oppimansa perustalle ja jonka kautta ajatukset, käsitykset ja toimintatavat muuttuvat ja kehittyvät.

Miksi vertaismentorointi on tärkeää?

Se, että jokin muu (mentori) sanoo/huomaa mikä sopii juuri sinun persoonallesi parhaiten opetusmenetelmänä ja tuo sen sinun tietoisuuteesi avaa opetusharjoittelijalle tai uudelle opettajalle uusia näkökulmia ja tulevia käytänteitä. Kaikille ei sovi samanlainen muotti opetuksessa. Vertaisarvioinnin avulla jokainen voi saada sellaista tietoa omasta opettajuudestaan jota ei tiennyt olevan olemassakaan ja näin pystyy joko korjaamaan tai kehittämään tätä taitoa. Se mihin vermellä tähdätään on oman opettajuuden reflektointi. Yksilö pystyy reflektion avulla paitsi ymmärtämään myös rekonstruoimaan ja uudistamaan käsityksiään sekä muuttamaan toimintatapojaan. Reflektio auttaa yksilöä korjaamaan vääristymiä omissa uskomuksissaan ja virheitä ongelmanratkaisuissaan. Siten reflektointi auttaa löytämään ilmiöstä uusia ulottuvuuksia, joita ei ole ennemmin huomattu. Reflektiivinen tutkiminen ja työote  merkitsevät käytännössä ihmettelyä, pysähtymistä, kohtaamista ja uudelleen orientoitumista. Ihmettelyn teho on arvaamaton. Käymällä kriittisesti reflektoiden läpi kokemuksiaan ja tiedostamalla niitä uudella tasolla, voi oppia löytämään vaihtoehtoisia, mielekkäitä uusia ratkaisumalleja. Reflektointi yleisesti mielletään dynaamiseksi toimintatavaksi. Asioiden reflektoiminen mahdollistaa luopumisen sekä rutiininomaisesta että auktoriteettiuskoisesta toiminnasta. Niiden tilalle tulevat ihmisen omat käsitykset ja uskomukset, jotka syntyvät tarjotun informaation prosessoinnin ja oman aktiivisen ja huolellisen harkinnan tuloksena. Vertaismentoroinnissa voidaan käyttää ryhmän antamaa apua itsereflektointiin. Se saattaa johtaa tiedostamien asioiden alkulähteille, jolloin on mahdollista päästä paremmalle itseymmärryksen tasolle. Opetusharjoittelun ja verme-ryhmän liittyvän mentoroinnin tavoitteena on edistää opetusharjoittelijan eli mentoroitavan uralla etenemistä ja onnistumista tulevassa työelämässä sekä ammatillista kasvua.

Kirjassa esitettyjen esimerkkien kautta voi havaita, että mentorointiryhmiin osallistuvat halusivat kuulla opettajuuden lisäksi kollegoiden arkipäiväisistä ongelmista että näiden ratkaisuista. Kollegoiden tapaaminen tapahtuu usein kahvi- tai lounaspöydässä, jolloin saatetaan vaihtaa näkemyksiä akuuteista asioista spontaanisti, mutta aika estää laajempien yhteistyöverkostojen syntymisen ja asioiden syvällisen prosessoinnin yhdessä. Vertaismentorointitapaamiset antoivat tähän aikaa, aikaa joka on varattu vaan tälle asialle.

Vertaismentorointiryhmien tapaamisissa ja meidän vertaisarvointilomakkeiden täyttämisen lisäksi voisi hyödyntää eri menetelmiä, jotta keskustelu ja palautelappu eivät olisi ainoat tavat saada oppia ja palautetta. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että menetelmät eivät ole pääosassa tapaamista ja arvioinnissa vaan tukevat asian käsittelyä ja että opetusharjoittelija hyötyy siitä jatkossa. Erilaisten menetelmien käyttö vaatii mentorilta rohkeutta ja kokeilunhalua.

Opettajan työssä tarvitaan osaamisen lisäksi tietämystä, joka liittyy esimerkiksi toimintaympäristöön kuten yhteistyöhön liittyvää osaamista. Huomattava osa tästä osaamista on niin sanottua hiljaista tietoa, jota ei ole helppo ilmasta sanallisesti. Hiljaisen tiedon oppiminen onkin vermessä todella oleellista.

Osaaminen jakoon- kirjassa käsiteltiin monipuolisesti vermen käytänteitä sekä teoreettisia perusteita. Kirjan tekijät ovat Osaava Verme -verkostoon kuuluvia opettajankoulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijoita.  Kirjan esimerkit ja kertomukset havainnollistivat käsiteltäviä asioita. Vermen avulla uusi opettaja saa ammennettua kokemusperäistä ”hiljaista tietoa” kokeneemmilta kollegoilta, samalla myös kokeneemmat opettajat saavat uusia näkökulmia omaan työhönsä. Teos toimii mentoroinnin käsikirjana ja innostaa vahvistamaan osaamista yhdessä muiden kanssa. Se on suunnattu opettajille, opettajaksi opiskeleville, opettajankouluttajille, rehtoreille, opetushallinnon asiantuntijoille ja muille opetusalalla työskenteleville. Erityisesti siitä on hyötyä meille uusille – tuleville ohjaaville opettajille.

Lähde:

Heikkinen, H.L.T., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. (toim.) 2012. Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva: PS-kustannus.

Miia Karhu