Heikkinen, H.L.T., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P.: Osaaminen jakoon

Heikkinen, H.L.T., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä, P. (toim.) 2012. Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva: PS-kustannus.

Hannu L.T. Heikkinen, Hannu Jokinen, Ilona Markkanen ja Päivi Tynjälä ovat Osaava Verme- verkostoon kuuluvia opettajankoulutuksen ja tutkimuksen asiantuntijoita. Heidän teoksensa Osaaminen jakoon kertoo vertaisryhmämentoroinnista eli vermestä. Vermen avulla tuetaan työssä oppimista ja hyvinvointia. Kun ymmärrys opettajan työstä lisääntyy, auttaa se toimimaan uusissa tilanteissa ja kehittämään uudenlaisia ratkaisuja. Teos esittelee monipuolisesti vermen toimivia käytänteitä ja teoreettisia perusteita.

Verme tarkoittaa osaamisen kehittämisen menetelmää, jossa kokeneet osaajat ja nuoret työntekijät jakavat kokemuksiaan ja osaamistaan pienryhmissä. Vermen lähtökohtana on, että ihmiset oppivat paljon arkielämässä ja työssä. Kirjassa kerrotaan esimerkki kopiokoneiden korjaajista, joiden työtä muutettiin siten, että yhteiset kahvitauot jätettiin pois. Havaittiin, että heidän osaamisensa heikkeni, niinpä kahvitauot palautettiin. Kirjassa painotetaan, että verme on enemmän kuin kahvitauko. Se on systemaattisempaa ja tavoitteellisempaa kuin pelkkä epämuodollinen keskustelu. Teoksen mukaan vermen vahvuus perustuu havaintoon, että ammatillisessa osaamisessa suurin osa on niin sanottua hiljaista tietoa. Taitavienkin osaajien on joskus vaikea pukea sanoiksi, mitä he oikeastaan tekevät ja mihin heidän osaamisensa perustuu. Verme perustuu tämän sanattoman tiedon yhteiseen tutkimiseen.

Mentori on perinteisen käsityksen mukaan kokenut ja tässä mielessä ylivertainen, yleensä iäkkäämpi sekä sosiaalisesti ja työtaidoiltaan arvostettu henkilö.  Mentorointiin on liitetty käsityksiä mentorin auktoriteetista ja yksisuuntaisesta vaikuttamisesta. Käsitteellistä muutosta on kuitenkin tapahtunut vastakkaiseen suuntaan. Mentorointiin liitetään myös yhteistoiminnallisuutta, kollegiaalisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu, että mentoroinnissa saavana osapuolena ei ole vain nuori, vaan kokenutkin työntekijä voi löytää uuden näkökulman työhönsä mentoroinnin kautta. Verme perustuu tähän käsitykseen mentoroinnista.

Kirjassa käsitellään vermen keskeisiä lähtökohtia, jotka kiteytyvät kuuteen periaatteeseen: dialogisuus, narratiivisuus, autonomisuus, vertaisuus, konstruktivismi ja integratiivinen pedagogiikka.  Dialogisuudessa keskustelun osapuolet osallistuvat tiedon sanallistamiseen aikaisempien käsitystensä, kokemustensa ja ajattelutapojensa pohjalta. Dialogisessa suhteessa keskustelun osapuolet tuovat itsensä ja oman kokemuksensa vuorovaikutukseen kokonaisvaltaisesti. Narratiivisuus perustuu ajatukseen, että itseä on mahdoton tavoittaa sellaisenaan, ilman tulkintaa. Opettaja tekee työtään koko persoonallaan. Opettajan työ on tietynlainen ihmisenä olemisen tapa, omalla erityisellä tavallaan rakentuva ammatillinen identiteetti.  Vermen kolmas lähtökohta perustuu siihen, että opettajan ammatillista autonomiaa ja itseohjautuvuutta kunnioitetaan. Suomessa koulujen toimintaa ja opettajien pätevyyttä ei kontrolloida tarkastuksilla tai ulkoapäin annetuilla standardeilla, vaan koulutuksen kehittäminen pohjautuu kehitettävään arviointiin, itsearviointiin ja jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Vertaisuuden lähtökohtana on ihmisten välinen yhdenvertaisuus. Vertaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat tietojensa ja kokemustensa suhteen yhdenvertaisia, vaan vuorovaikutuksen rikastava mahdollisuus perustuu erilaisuuteen. Viides vermen lähtökohta on konstruktivismi, jonka suuntaan mentoroinnin käytänteet ovat muuttumassa. Oppimista pidetään yhteisenä tiedon rakentamisena, jossa jokainen ihminen rakentaa omaa tietoaan ja osaamistaan aikaisemmin kokemansa ja oppimansa perustalle ja jonka kautta ajatukset, käsitykset ja toimintatavat muuttuvat ja kehittyvät. Kuudennen lähtökohdan integratiivisen pedagogiikan mallissa asiantuntijuus rakentuu neljästä peruselementistä: teoreettinen ja käsitteellinen tieto, käytännöllinen ja kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto ja sosiokulttuurinen tieto. Nämä tiedon muodot ovat tiiviisti integroituneet toisiinsa. Integratiivisen pedagogiikan ydin on siinä, että luodaan oppimisympäristöjä ja oppimistilanteita, joissa näitä elementtejä voidaan yhdistää.

Ensimmäisessä kokoontumisessa verme- ryhmä tekee toimintasuunnitelmansa. Ryhmä voi valita koko kauden teemaksi yhden laajan aiheen tai vaihtoehtoisesti ryhmä voi käsitellä eri teemoja eri kokoontumiskerroilla osallistujien tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Mentori toimii ryhmän vetäjänä ja vastaa ajankäyttösuunnitelmasta sekä toimii keskustelun ohjaajana. Verme- ryhmä kokoontuu 6- 8 kertaa lukuvuodessa 1,5- 2 tuntia kerrallaan. Ryhmä tekee aluksi toimintasopimuksen, joka käsittelee kahta keskeistä periaatetta: luottamuksellisuutta ja keskustelun eettisyyttä. Ryhmän toimintaa koskevat myös opettajan ammattieettiset periaatteet ja lakiin perustuva opettajan salassapitovelvollisuus.

Verme- tapaamisen kulusta huolehtii mentori. Tapaaminen alkaa ryhmän virittämisestä päivän aiheeseen. Jokaisella on aluksi mahdollisuus kertoa, missä tunnelmissa saapuu tapaamiseen. Tämän jälkeen mentori muistuttaa tapaamisen aiheesta. Varsinaisessa työskentelyvaiheessa käsitellään päivän aihetta yhdessä keskustellen. Työskentelyn voi organisoida esimerkiksi siten, että joku aloittaa kertomalla jonkin aihepiiriin liittyvän omakohtaisen tapahtuman, minkä jälkeen siitä keskustellaan yhdessä. Joskus voidaan edetä myös niin, että jokainen kertoo vuorollaan päivän aiheeseen liittyvän omakohtaisen tarinan ja vasta sen jälkeen keskustellaan niiden synnyttämistä ajatuksista. Lopuksi voidaan suorittaa reflektointi esimerkiksi ringissä istuen vaikkapa kysymällä, miltä nyt tuntuu, mitä opin ja mitä voisin viedä mukanani työhön. Viimeisen tapaamisessa on aika arvioida yhteistä kuljettua matkaa: mitä saavutettiin ja mitä jäi tekemättä?

Kirjan lopussa käydään läpi tutkittua tietoa vermestä. Verme- ryhmiin osallistuneiden kokemuksia tutkittiin vuosina 2010-2012 palautekyselyiden perusteella. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli sitä mieltä, että verme oli vastannut heidän odotuksiaan. Melkein kaikki kyselyyn vastanneet olivat sitä mieltä, että vertaistukimentorointi on tärkeää sekä työuran alkuvaiheessa että myöhemmin uran aikana. Vastaajista valtaosa koki, että verme- ryhmään osallistuminen oli vahvistanut heidän ammatillista identiteettiään ja he kokivat saaneensa tukea ammatilliseen kehittymiseensä ryhmän muilta osallistujilta. Suurin hyöty verme- kokoontumisesta oli vastaajien mukaan kokemusten jakaminen. Muilta ryhmän jäseniltä sai uusia näkökulmia ja käytänteitä omaan työhön. Verme- ryhmän ansiosta vastaajat kokivat jaksavansa paremmin työssä ja innostus työtä kohtaan oli kasvanut.

Osaaminen jakoon- kirjassa käsiteltiin monipuolisesti vermen käytänteitä sekä teoreettisia perusteita. Kirja oli mielenkiintoisesti rakennettu pitämään lukijan mielenkiinto yllä koko teoksen ajan. Kirja sisälsi paljon ajattelutehtäviä, joiden tarkoitus oli saada lukija ajatusmatkoille omaan työssä oppimiseen. Lisäksi kirjassa oli paljon esimerkkejä ja kertomuksia, mitkä havainnollistivat käsiteltäviä asioita. Ennen kirjan lukemista vertaisryhmämentorointi oli uusi käsite minulle ja kirjan esimerkit ja perustelut saivat minut vakuuttuneeksi vermen käytön hyödyistä. Vermen avulla uusi opettaja saa ammennettua kokemusperäistä ”hiljaista tietoa” kokeneemmilta kollegoilta, samalla myös kokeneemmat opettajat saavat uusia näkökulmia omaan työhönsä. Voin suositella kirjaa kaikille opettajille, opettajaksi opiskeleville ja opettajia kouluttaville.