Heikkinen, H.L.T., Jokinen, H., Markkanen, I. & Tynjälä,
P. (toim.) 2012. Osaaminen jakoon. Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Juva:
PS-kustannus.
Hannu L.T. Heikkinen, Hannu Jokinen, Ilona Markkanen ja
Päivi Tynjälä ovat Osaava Verme- verkostoon kuuluvia opettajankoulutuksen ja
tutkimuksen asiantuntijoita. Heidän teoksensa Osaaminen jakoon kertoo vertaisryhmämentoroinnista
eli vermestä. Vermen avulla tuetaan työssä oppimista ja hyvinvointia. Kun
ymmärrys opettajan työstä lisääntyy, auttaa se toimimaan uusissa tilanteissa ja
kehittämään uudenlaisia ratkaisuja. Teos esittelee monipuolisesti vermen
toimivia käytänteitä ja teoreettisia perusteita.
Verme tarkoittaa osaamisen kehittämisen menetelmää, jossa
kokeneet osaajat ja nuoret työntekijät jakavat kokemuksiaan ja osaamistaan
pienryhmissä. Vermen lähtökohtana on, että ihmiset oppivat paljon arkielämässä
ja työssä. Kirjassa kerrotaan esimerkki kopiokoneiden korjaajista, joiden työtä
muutettiin siten, että yhteiset kahvitauot jätettiin pois. Havaittiin, että
heidän osaamisensa heikkeni, niinpä kahvitauot palautettiin. Kirjassa
painotetaan, että verme on enemmän kuin kahvitauko. Se on systemaattisempaa ja
tavoitteellisempaa kuin pelkkä epämuodollinen keskustelu. Teoksen mukaan vermen
vahvuus perustuu havaintoon, että ammatillisessa osaamisessa suurin osa on niin
sanottua hiljaista tietoa. Taitavienkin osaajien on joskus vaikea pukea
sanoiksi, mitä he oikeastaan tekevät ja mihin heidän osaamisensa perustuu.
Verme perustuu tämän sanattoman tiedon yhteiseen tutkimiseen.
Mentori on perinteisen käsityksen mukaan kokenut ja tässä
mielessä ylivertainen, yleensä iäkkäämpi sekä sosiaalisesti ja työtaidoiltaan
arvostettu henkilö. Mentorointiin on
liitetty käsityksiä mentorin auktoriteetista ja yksisuuntaisesta
vaikuttamisesta. Käsitteellistä muutosta on kuitenkin tapahtunut vastakkaiseen
suuntaan. Mentorointiin liitetään myös yhteistoiminnallisuutta,
kollegiaalisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Useissa tutkimuksissa on todettu,
että mentoroinnissa saavana osapuolena ei ole vain nuori, vaan kokenutkin
työntekijä voi löytää uuden näkökulman työhönsä mentoroinnin kautta. Verme perustuu
tähän käsitykseen mentoroinnista.
Kirjassa käsitellään vermen keskeisiä lähtökohtia, jotka
kiteytyvät kuuteen periaatteeseen: dialogisuus, narratiivisuus, autonomisuus,
vertaisuus, konstruktivismi ja integratiivinen pedagogiikka. Dialogisuudessa
keskustelun osapuolet osallistuvat tiedon sanallistamiseen aikaisempien
käsitystensä, kokemustensa ja ajattelutapojensa pohjalta. Dialogisessa
suhteessa keskustelun osapuolet tuovat itsensä ja oman kokemuksensa
vuorovaikutukseen kokonaisvaltaisesti. Narratiivisuus
perustuu ajatukseen, että itseä on mahdoton tavoittaa sellaisenaan, ilman
tulkintaa. Opettaja tekee työtään koko persoonallaan. Opettajan työ on
tietynlainen ihmisenä olemisen tapa, omalla erityisellä tavallaan rakentuva
ammatillinen identiteetti. Vermen kolmas
lähtökohta perustuu siihen, että opettajan ammatillista autonomiaa ja itseohjautuvuutta kunnioitetaan. Suomessa koulujen
toimintaa ja opettajien pätevyyttä ei kontrolloida tarkastuksilla tai ulkoapäin
annetuilla standardeilla, vaan koulutuksen kehittäminen pohjautuu kehitettävään
arviointiin, itsearviointiin ja jatkuvaan osaamisen kehittämiseen. Vertaisuuden lähtökohtana on ihmisten
välinen yhdenvertaisuus. Vertaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki
olisivat tietojensa ja kokemustensa suhteen yhdenvertaisia, vaan
vuorovaikutuksen rikastava mahdollisuus perustuu erilaisuuteen. Viides vermen
lähtökohta on konstruktivismi, jonka
suuntaan mentoroinnin käytänteet ovat muuttumassa. Oppimista pidetään yhteisenä
tiedon rakentamisena, jossa jokainen ihminen rakentaa omaa tietoaan ja
osaamistaan aikaisemmin kokemansa ja oppimansa perustalle ja jonka kautta
ajatukset, käsitykset ja toimintatavat muuttuvat ja kehittyvät. Kuudennen
lähtökohdan integratiivisen pedagogiikan
mallissa asiantuntijuus rakentuu neljästä peruselementistä: teoreettinen ja
käsitteellinen tieto, käytännöllinen ja kokemuksellinen tieto, itsesäätelytieto
ja sosiokulttuurinen tieto. Nämä tiedon muodot ovat tiiviisti integroituneet
toisiinsa. Integratiivisen pedagogiikan ydin on siinä, että luodaan
oppimisympäristöjä ja oppimistilanteita, joissa näitä elementtejä voidaan
yhdistää.
Ensimmäisessä kokoontumisessa verme- ryhmä tekee
toimintasuunnitelmansa. Ryhmä voi valita koko kauden teemaksi yhden laajan
aiheen tai vaihtoehtoisesti ryhmä voi käsitellä eri teemoja eri
kokoontumiskerroilla osallistujien tarpeiden ja kiinnostuksen mukaan. Mentori
toimii ryhmän vetäjänä ja vastaa ajankäyttösuunnitelmasta sekä toimii
keskustelun ohjaajana. Verme- ryhmä kokoontuu 6- 8 kertaa lukuvuodessa 1,5- 2
tuntia kerrallaan. Ryhmä tekee aluksi toimintasopimuksen, joka käsittelee kahta
keskeistä periaatetta: luottamuksellisuutta ja keskustelun eettisyyttä. Ryhmän
toimintaa koskevat myös opettajan ammattieettiset periaatteet ja lakiin
perustuva opettajan salassapitovelvollisuus.
Verme- tapaamisen kulusta huolehtii mentori. Tapaaminen
alkaa ryhmän virittämisestä päivän aiheeseen. Jokaisella on aluksi mahdollisuus
kertoa, missä tunnelmissa saapuu tapaamiseen. Tämän jälkeen mentori muistuttaa
tapaamisen aiheesta. Varsinaisessa työskentelyvaiheessa käsitellään päivän
aihetta yhdessä keskustellen. Työskentelyn voi organisoida esimerkiksi siten,
että joku aloittaa kertomalla jonkin aihepiiriin liittyvän omakohtaisen
tapahtuman, minkä jälkeen siitä keskustellaan yhdessä. Joskus voidaan edetä
myös niin, että jokainen kertoo vuorollaan päivän aiheeseen liittyvän
omakohtaisen tarinan ja vasta sen jälkeen keskustellaan niiden synnyttämistä
ajatuksista. Lopuksi voidaan suorittaa reflektointi esimerkiksi ringissä istuen
vaikkapa kysymällä, miltä nyt tuntuu, mitä opin ja mitä voisin viedä mukanani
työhön. Viimeisen tapaamisessa on aika arvioida yhteistä kuljettua matkaa: mitä
saavutettiin ja mitä jäi tekemättä?
Kirjan lopussa käydään läpi tutkittua tietoa vermestä.
Verme- ryhmiin osallistuneiden kokemuksia tutkittiin vuosina 2010-2012
palautekyselyiden perusteella. Suurin osa kyselyyn vastanneista oli sitä
mieltä, että verme oli vastannut heidän odotuksiaan. Melkein kaikki kyselyyn
vastanneet olivat sitä mieltä, että vertaistukimentorointi on tärkeää sekä
työuran alkuvaiheessa että myöhemmin uran aikana. Vastaajista valtaosa koki,
että verme- ryhmään osallistuminen oli vahvistanut heidän ammatillista
identiteettiään ja he kokivat saaneensa tukea ammatilliseen kehittymiseensä
ryhmän muilta osallistujilta. Suurin hyöty verme- kokoontumisesta oli
vastaajien mukaan kokemusten jakaminen. Muilta ryhmän jäseniltä sai uusia
näkökulmia ja käytänteitä omaan työhön. Verme- ryhmän ansiosta vastaajat
kokivat jaksavansa paremmin työssä ja innostus työtä kohtaan oli kasvanut.
Osaaminen jakoon- kirjassa käsiteltiin monipuolisesti vermen
käytänteitä sekä teoreettisia perusteita. Kirja oli mielenkiintoisesti
rakennettu pitämään lukijan mielenkiinto yllä koko teoksen ajan. Kirja sisälsi paljon
ajattelutehtäviä, joiden tarkoitus oli saada lukija ajatusmatkoille omaan
työssä oppimiseen. Lisäksi kirjassa oli paljon esimerkkejä ja kertomuksia,
mitkä havainnollistivat käsiteltäviä asioita. Ennen kirjan lukemista vertaisryhmämentorointi
oli uusi käsite minulle ja kirjan esimerkit ja perustelut saivat minut
vakuuttuneeksi vermen käytön hyödyistä. Vermen avulla uusi opettaja saa ammennettua
kokemusperäistä ”hiljaista tietoa” kokeneemmilta kollegoilta, samalla myös
kokeneemmat opettajat saavat uusia näkökulmia omaan työhönsä. Voin suositella
kirjaa kaikille opettajille, opettajaksi opiskeleville ja opettajia kouluttaville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti