Opintoihin kiinnittyminen tietämysyhteiskunnassa-sosiaalinen media ja autenttinen oppiminen korkeakouluopiskelussa.

Opintoihin kiinnittyminen tietämysyhteiskunnassa-sosiaalinen media ja autenttinen oppiminen korkeakouluopiskelussa.

Artikkeli antoi vastauksia siihen minkälaisia mahdollisuuksia tieto ja viestintäteknologia ja sosiaalinen media tarjoavat opettajan työhön. Artikkelissa tarkastellaan, miten digitaalisilla oppimisympäristöillä ja innovatiivisilla pedagogiikan sovelluksilla voidaan vahvistaa autenttista oppimista ja edistää korkeakouluopiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä. Lähtökohtana on ajatus, että tietämysyhteiskunnassa opettajalla on vastuullinen rooli muuttuvien työelämätaitojen välittäjänä ja opiskeluun kiinnittymiseen tukijoina. Artikkelia varten on haastateltu eri puolilta Suomea toimivia opettajia ja verkko-opintojen kehittäjiä. Tulosten mukaan opettajuuden muutos ja oppiympäristöjen moninaistuminen on tiedostettu korkeakouluissa. Sosiaalisen median hyödyt tulevat esille sen mahdollisuuksissa vahvistaa yhteisöllistä tiedon rakentumista, tasavertaista vuorovaikutusta ja laajoihin ryhmiin kiinnittymistä. Lisäksi sosiaalisen median työkalut yhdessä autenttisen oppimisen ja käytäntöyhteisön periaatteiden kanssa tarjoavat tehokkaan ja motivoivan ympäristön opettajien ja opiskelijoiden työelämätaitojen kehittymiselle. (Myllylä, Teräs, Kaihua, Mäkelä & Svärd 2011, 266).

Verkko-oppimisympäristöillä tarkoitetaan usein institutionaalisia oppimisen hallintajärjestelmiä kuten Moodlea. Usein verkko-opetuksen pedagoginen lähestymistapa on tekniikasta oppimista eikä tekniikan avulla oppimista. Tekniikassa oppimisessa välitetään ensin jossakin sähköisessä formaatissa viesti, johon opiskelijan odotetaan tutustuvan ja reagoivan toivotulla tavalla. Palaute annetaan vastauksen oikeellisuudesta. Tekniikan avulla oppimisessa on kognitiivinen työkalu, jonka avulla opiskelija voi ilmaista osaamistaan. Siirtymä perinteisestä opetuksesta verkko-oppimiseen edellyttää asennemuutosta ja uuden tavan tarkastella oppimista ja opettamista. Aiemmin toteutettua opetusta ei pidä sellaisenaan siirtää verkkoon, vaan verkon on rikastettava ja kehitettävä opetusta.  (Myllylä ym. 2011, 268).

Tietämysyhteiskunnan taitoja ei voi varsinaisesti voi opettaa, mutta niiden oppimista voidaan tukea pedagogisten prosessien ja oppimisympäristöjen suunnittelulla. Abstrakteja taitoja voi omaksua silloin, kun oppimisympäristö tukee niiden omaksumista ja palkitsee siitä. Hyvä oppimisympäristö herättää kiinnostusta, mahdollistaa monipuolisia oppimistehtäviä, stimuloi taitojen soveltamista ja tukee itseohjautuvuutta. Erilaiset ympäristöt edistävät erilaisia käyttäytymismalleja, opetusmenetelmiä, oppimistyylejä ja taitoja. Opettajajohtoisen menetelmien vaarana on rutiininomainen ohjeiden noudattaminen ja yksiulotteinen suorittaminen, mutta toisaalta informaali vuorovaikutuksen tila ja yhteisöllinen tiedonrakentaminen on mahdollista myös innovatiivisessa, oppijalähtöisessä luokkaopetuksessa. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että aktivoivilla opetusmenetelmillä, kuten ongelmaperustaisella oppimisella tai Learning Cafe-metodilla, saadaan aikaan aktiivista oppijakeskeistä osallistumista ja opiskeluun kiinnittymistä. Kuitenkin on tärkeää huomata, että tietämysyhteiskunnan tiedonhankinnan digitalisoituminen ja alati lisääntyvä verkkovälitteinen kommunikointi lisäävät tarvetta digitaalisen oppimisympäristöjen hyödyntämiseen.  Uusi toimintakulttuuri korostaa itseohjautuvuutta ja yksilön vastuusta uusiin, tietämysyhteiskunnan käsityksiin. Perinteiset, yksilökeskeiset näkemykset väistyvät ja tilalle nousevat tiimien motivaatio, yhteistyö, työtehtävien keskinäinen riippuvuus, kokonaiskuvan hahmottuminen, kollektiivinen vastuu ja itseohjautuvuus. Yhteistyö, tiimityö ja verkosto-organisaatio nousevat keskeiseen asemaan. (Myllylä ym. 2011, 269-270,272).

Second Life on kompleksinen, avoin ympäristö, jossa tilanteet ja vuorovaikutus ovat ennustamattomia. Second life mahdollistaa epästrukturoidun oppimisen ja se vahvistaa opiskelijoiden sitoutumista oppimisprosessin jakamiseen muiden kanssa, epävarmoissakin tilanteissa. Tavoitteena on auttaa oppijaa toimimaan monimutkaisissa tilanteissa. Autenttiset tehtävät ovat paitsi relevantteja todellisten tilanteiden kannalta, myös heikosti määriteltyjä ja kompleksisia, kuten tosielämän ongelmat yleensä. Opiskelijat usein vastustelevat tämän tyyppistä työelämän lähestymistapaa, he ovat oppineet ajattelemaan, että on olemassa oikeita ja vääriä vastauksia ja että oikeat voidaan oppia ulkoa.  Autenttiset oppimistehtävät auttavat opiskelijaa kehittämään kypsempiä mentaalisia malleja ja johdattavat häntä kohti hienovaraisempaa ja syvällisempää ymmärrystä, johon sisältyy tietämysyhteiskunnan työelämässäkin tarvittavaa reflektoivan arvioinnin taitoa. Opiskelijan taito kyseenalaistaa, reflektoida ja argumentoida toimintaansa kiinnittää häntä oppimiseen. (Myllylä ym. 2011, 273-274).

Haastattelujen perusteella Second Life-ympäristön nähtiin tukevan tietämysyhteiskunnan työelämävaatimuksien kaltaisten kompetenssien harjaantumista. Usein opettajien omat negatiiviset kokemukset luokkaopetuksen epäautenttisuudesta olivat johtuneet oivallukseen Second Life-ympäristön mahdollisuudesta stimuloida autenttisesti työelämän konteksteja. Huomattiin, että virtuaalisen oppimisympäristön avulla voitiin mukauttaa oppimistavoitteita opiskelijoiden tarpeita vastaaviksi, siten lisäten opiskelijan osallisuutta ja sitoutumista omaan oppiseen. Second life kaltainen ympäristö näyttää soveltuvan autenttisen alakohtaisten tehtävien tekemiseen ja kertaamiseen sekä erilaisten kontekstien simuloimiseen, muun muassa virtuaalimaailman kansainvälisten messujen järjestämiseen (liiketalous, tietojenkäsittely) leikkaussalityöskentelyn opettamiseen (sosiaaliala ja terveysala) kielten opiskeluun sekä yhteisölliseen teoreettiseen tiedonrakentumiseen (TAOKK). Kaikille koulutusaloille yhteinen hyötynäkökohta virtuaalimaailman opetuskäytössä näyttäisi olevan aiemman paikkaan ja tiettyyn kulttuuriin sidoksissa olleen oppimisen kahleitten purkaminen. Tästä näkökulmasta koulutuksen omaa kulttuuria on mahdollista rikkoa toimimalla informaalissa virtuaaliympäristöissä yhdessä työelämän toimijoiden tai muiden virtuaaliympäristön käyttäjien kanssa. (Myllylä ym. 2011, 274).

Sosiaalisen median käyttö opetuksessa laajentaa yhteisöllistä tiedonrakentumista. Virtuaalimaailmat ovat tehokkaita ympäristöjä yhteisölliseen ongelmanratkaisuun, erityisesti maantietteellisesti etäällä sijaitseville opiskelijoille.  3D- maailmat tukevat läsnäolon ja yhteisöllisyyden tunteen syntymistä ja helpottavat näin tiimityöskentelyä. Tiimioppiminen sosiaalisen median avulla on johtanut yhteistyön ja moninaisuuden avostamiseen. Opettajaopiskelijoiden kertomukset osoittavat, että he ovat oppineet näkemään itsensä ja opettajan työnsä yhteistyön näkökulmasta. Yleinen näkemys tuntuu olevan, ettei opetusta voida kokonaan siirtää virtuaalimaailmaan, joko opetettavan aiheen luonteen tai opiskelijoiden itseohjautuvuuden ja motivaation vaihtelun vuoksi. Tästä näkökulmasta opettajan roolin muuttuu enemmän ohjaavaksi tai keskustelua rajaavaksi toiminnaksi. (Myllylä ym. 2011, 276-277,280).

Koulutuksen tehtävänä on tuottaa opiskelijoille riittävät valmiudet työelämään. Tietämysyhteiskunnan vaatimuksien kannalta opettajilla on merkittävä ja vastuullinen rooli muuttuvien työelämätaitojen välittäjänä. ja tavoitteiseen opiskeluun kiinnittymisen tukemisessa. Artikkelin tulosten perusteella voidaan sanoa, että opettajuuden ja oppimisympäristöjen merkityksellinen muutos on tiedostettu korkeakouluissa. Opettajuuden muutoksen yhtenä mahdollistajana on sosiaalisen median, kuten virtuaalimaailma Second Lifen hyötykäyttö oppimisympäristönä. Virtuaaliympäristöjen avulla voidaan mukauttaa oppi tavoitteita ja opetusta enemmän työelämän vaatimuksia vastaaviksi, autenttisiksi tilanteiksi. Opettajien, opettajaksi opiskelevien ja verkko-opintojen kehittäjien kokemukset osoittavat, että monet sosiaalisen median opetuskäytön vaikutukset vastaavat tietämysyhteiskunnan vaatimuksia ja vahvistavat sitoutunutta yhdessä kehittymistä laajoissakin verkostoissa (Myllylä ym. 2011, 282-284).

Lähde: Mäkinen, M., Korhonen, V., Annala, J., Kalli, P., Svärd P. & Värri, V-M. (toim..) 2011. Korkeajännityksiä. Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta. Tampere: Tampere University Press.