Laine, T. & Malinen: Elävä peilisali, aikuista pedagogiikkaa oppimassa

Laine, T. & Malinen, A. 2009. Elävä peilisali, aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki: kansanvalistusseura.

Elävä peilisali kirjan kirjoittajat Timo Laine ja Anita Malinen ovat Jyväskylän yliopiston aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen kehittäjiä ja kouluttajia. Kirjassa käsitellään aikuiskouluttajan pedagogiset opinnot -opintokokonaisuuden toteutusta. Aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen tavoitteena on autonominen ja pedagogisesti taitava aikuiskouluttaja. Kirjassa pohditaan aikuisten oppimista, tiedon eri kerroksia ja ihmisiä oppijana. Kirjan tarkoituksena on tarjota uusia näkökulmia aikuisten kanssa pedagogista työtä tekeville, suunnitteleville, organisoiville ja koulutusta arvioiville.

Teoksen alussa Laine ja Malinen käsittelevät aikuiskouluttajan pedagogisten opintojen sisältöä ja kulmakiviä. Opiskelun perustana on opiskelijan oma pedagoginen toiminta, opetus- tai ohjaustyö, johon koulutuksen lähijaksot ja välijaksojen oppimistehtävät kytkeytyvät. Onnistuakseen tämä edellyttää, että kaikki koulutuksessa tarjotut tiedolliset ja taidolliset ainekset liittyvät hermeneuttisella kehällä opiskelijan omaan toimintaan. Oman toiminnan tutkimisesta syntyvä uusi ymmärrys tulisi tuottaa myös uudenlaisia toimintatapoja. Oppiminen alkaa siis oman toiminnan ja siitä nousseiden kokemusten reflektiosta ja päätyy parhaimmillaan takaisin omaan uudistuneeseen toimintaan. Kuitenkaan pelkästään omien toiminta-, kokemis- ja ajattelurakenteiden kehässä kiertäminen ei ole tarkoituksenmukaista, sillä toisten kokemukset, näkemykset ja teoriat antavat uusia näkökulmia ja rikastuttavat oman toiminnan arviointia.

Kirjassa painotetaan autonomisuuden merkitystä opettajan toiminnassa. Autonominen ihminen ei toimi sokeasti yhteisön totuttujen toimintatapojen ja uskomusten pohjalta. Hyvä aikuispedagogi osaa toimia tilanteiden mukaan, eikä vain ulkoisten olosuhteiden ehdoilla. Tämän vaikean yhtälön ratkaisemiseksi tarvitaan kykyä autonomisiin päätöksiin ja valintoihin. Hyvässä aikuispedagogiikassa pidetään keskeisenä sitä, että opiskelijoiden henkilökohtaisille kokemuksille ja ajatuksille annetaan tilaa oppimistapahtumassa, sillä se edistää heidän oppimistaan. Hyväksi pedagogiksi ei tulla opiskelemalla valmiita toimintakaavoja tai malleja, vaan tarvitaan kykyä arvioida itse, mitä tarkoittaa hyvä pedagoginen toiminta kulloisessakin tilanteessa. Pedagogisessa suhteessa sekä opettajan, että opiskelijoiden tulisi muovata oppimistilannetta.

Laineen ja Malisen mukaan autonomisuuden rinnalla ja siihen monin tavoin kietoutuneena on rypäs arvotavoitteita, joita kutsutaan pedagogisiksi taidoiksi. Tärkeimmät pedagogiset taidot ilmenevät suhteessa oppijoihin. Ne ovat taitoja ohjata ja pitää yllä oppimista edistäviä ihmisten välisiä suhteita. Jokaisen pedagogin onkin pohdittava sitä, millainen toiminta edistää ja millainen huonontaa oppimista. Pedagogin autonomisuuden ihanteet ovat keskeinen pohja pedagogin työlle. Omannäköisen pedagogisen oppimisnäkemyksen ja tyylin kehittyminen antaa perustan asettua suhteisiin oppijoiden sekä työyhteisön kanssa.

Kirjassaan Laine ja Malinen käsittelevät koulutuksen toiminnallisia rakenteita ohjaavia periaatteita, eli linjauksia joiden avulla tavoitteisiin uskotaan päästävän. He uskovat seuraavien kolmen toimintaperiaatteen johtavan hyvän pedagogin ideaan; oppimisen omakohtaistuminen, tutkiva asenne ja dialogisuus. Omakohtaisuus tarkoittaa kaikkea sellaista asennoitumista ja ajattelua, minkä kokee itselleen läheiseksi, omaksi ja tutuksi. Omakohtaisuus oppimisessa tarkoittaa sitä, että opittava asia otetaan omakohtaiseen käsittelyyn. Siihen ohjataan koulutuksessa niin, että opiskeltava asia kohdattaisiin itselle merkityksellisenä. Tiedot ja toimintamallit eivät saisi jäädä opiskelijalle ulkokohtaiseksi, vaan ne tulisi ankkuroitua opiskelijan omaan merkitysperspektiiviin, kokemushistoriaan ja toimintatapoihin.

Kirjan mukaan tutkiva asenne on laajasti ottaen halua ja pyrkimystä ymmärtää aiempaa paremmin maailmaa ja itseään sen osana. Se on kokemusten ja tietojen jäsentämistä, kokonaisuuksien hahmottamista. Keskeisiä toimintaideoita ovat oman pedagogisen toiminnan ja siitä saatavien kokemusten tutkiminen. Tutkimisella tarkoitetaan sitä, että pyrkii tiedostamaan omat työtapansa. Tutkivaan asenteeseen kuuluu avoimuus tutkittavaa asiaa kohtaan. Tie avoimuuteen on opiskelijan omaksuminen tai häntä ympäröivien teorioiden ja uskomusten kriittinen analyysi.

Laine ja Malinen painottavat kirjassaan dialogisuutta. Dialogisuuden voi kääntää vastavuoroisuudeksi, mutta dialogisuus ei tarkoita ylipäätään vuorovaikutuksellisuutta tai keskustelua, vaan tietyllä tavalla rakentunutta ihmisten välistä suhdetta. Dialogisessa tilassa tapahtuu sellaista ajattelun kehittymistä, mitä kukaan osallistuvista yksilöistä ei olisi saattanut erikseen tuottaa. Vastavuoroinen keskustelu kehittää luovan ajattelun lisäksi myös kriittisen ja reflektiivisen ajattelun taitoja. Yhdessä ajatteleminen on jokaisen oman ajattelun ja toisen ajattelun välistä yhteyttä. Oma oppiminen, omakohtainen suhde opittavaan asiaan, saa apua toisilta ja rakentuu yhteydessä toisiin. Dialogisuuden toimintaperiaatteessa ohjaajalla on suuri merkitys ilmapiirin rakentamisessa. Ohjaajan tulisi vetäytyä taka-alalle ja antaa siten tilaa opiskelijoiden välisen yhteyden tapahtumiselle.

Kirja linkittyi Tamkin opettajaopintoihin monella tavoin. Kirjassa käsitellyillä opetusmetodeilla ja toimintatavoilla oli paljon yhtymäkohtia opettajaopintoihimme. Tunnistin myös kirjassa käsiteltyjä opiskelijoiden kokemuksia ja ajatuksia samankaltaiseksi, kuin itselläni on ollut opintojen aikana. Totuttelu uudenlaiseen opiskeluideologiaan vei aikansa, mutta kun siitä sai kiinni, niin on pystynyt hyödyntämään sitä hyvin. Oppijalla on paljon vapauksia rakentaa opinnoista omaa ammattitaitoa parhaiten lisäävää, mutta oppijalla on myös vastuu omasta oppimisestaan. Kirja auttoi minua ymmärtämään myös aikuisoppijoiden erilaisuutta. Vaikka opettamisessa ja opiskelussa pyritään autonomiaan, niin toisille aikuisille voi antaa enemmän autonomiaa ja vapautta, kun toiset tarvitsevat taas enemmän tukea. Kirjasta mieleeni jäi myös vastavuoroisen oppimisen sekä hyvän oppimisilmapiirin tärkeys. Elävä peilisali kirja antoi minulle vastauksia etenkin seuraaviin OK2:n kysymyksiin: Miten pedagoginen ratkaisu ja opiskelijoiden monenlaisuus vaikuttaa tavoitteiden asetteluun, menetelmien ja sisältöjen valintaan ja arviointiin? Mitä tulisi ottaa huomioon erilaisten ja eri-ikäisten ihmisten opettamisessa ja ohjaamisessa?