Osaaminen jakoon

Vertaisryhmämentrointi opetusalalla

Heikkinen H. L. T., Jokinen H, Markkanen I, Tynjälä P. PS-kustannus, Juva 2012

Tämä kirja antoi vastauksia useaan Opetus- ja ohjaamisharjoittelu- aihealueen ydinkysymykseen, mutta erityisesti seuraaviin:

• Millaista on reflektiivinen, tutkiva, kehittävä ja yrittäjämäinen ote opettamisessa ja oppimisessa?
• Millaista on osallistavan pedagogiikan mukainen toiminta?
• Miten opettaja tunnistaa erilaisten oppimistilanteisiin ja omaan persoonallisuuteensa soveltuvat opetusmenetelmät ja osaa toteuttaa ja kehittää niitä?

Esittelemästäni kirjasta voidaan käyttää mentoroinnin käsikirjan nimeä, toteaa kirjan toimittaja. Kirjassa kuvataan vertaisryhmämentorointia eli vermeä ja sen pilottihanketta, tuloksia sekä käytänteitä. Mentorointiin on myös mahdollista saada erikseen täsmennettyä koulutusta.

Verme tarkoittaa menetelmää, jolla kokeneet työntekijät/opettajat tukevat ja etsivät ratkaisuja keskustelujen kautta esiin tuleville ongelmille yhdessä nuorten tai uusien työntekijöiden/opettajien kanssa. Ajatuksena on, että kenenkään ei tarvitse pohtia yksikseen ongelmaa vaan yhdessä pienryhmissä jaetaan tietoa niin uudelta työntekijältä/opettajalta kokeneemmalle ja päinvastoin. Vertaisryhmämentorointia kutsutaan oppimis- ja opettajakäsityksessä integratiiviseksi pedagogiikaksi.

Vermen tavoitteena on tukea työhyvinvointia sekä työhön kiinnittymistä sekä oppimista pienryhmien kautta siten, että kukaan ei jäisi yksin ongelmien kanssa ja sopeutuminen työyhteisöön olisi hyvää. Opettajan ammattiin siirtymisessä kun on vastassa heti täydet velvollisuudet ja vastuut.

Mentoroinnissa eri tiedoilla eli formaalilla, nonformaalilla ja informaalilla tiedoilla on suuri merkitys oppimiseen sekä kokemusten ja osaamisen jakamisessa pienryhmissä. Kun verme- pilottia laadittiin, oli taustalla tieto siitä, että vermeen osallistujien mielestä eniten koulutiedon ulkopuolella tapahtuvaa oppimista tapahtui suurimmaksi osaksi muualla kuin opiskelun kautta. Vermessä oppiminen on konstruktivismista, jolloin toimija limittää uutta tietoa vanhan lomaan, johon vaikuttavat uskomukset, kokemukset, tiedot ja taidot, joista muodostuu yksilölle oma tulkinta asialle.

Verme- toiminnan tärkeimpänä asiana pilotissa oli saattaa tutkintoon valmistuvan opettajan linkitettyä uuteen työympäristöön integroituneella konstruktiivisuudella. Tämä vaihe jatkuu edelleen ja on työuran pituinen ja ammatillisuutta syventävä. Verme- pilotissa pienryhmäläiset saivat asioita/ongelmia yhdessä keskusteltua siten, että asialle saatiin sitä kuvaava käsite. Tällöin asian ymmärtämiseen saatiin integroitumalla lisää tietoa, tiedon eri tasoilta reflektointeja ja tiedolle perusteet.

Mentorin roolia tuotiin kirjassa esille erilaisilla avaavilla sanoilla mm. ammatillinen ohjaussuhde, tukena oleminen, muutosagenttina toimiminen, tien näyttäjänä kulkeminen ja yleensä tukijana oleminen. Vertaismentoroinnissa on yleisesti huomattu, että mentorointikäsite on siirtynyt ohjauksesta enemmän vapaaseen sosiaaliseen tukemiseen ja vuorovaikutuksen avaamiseen sekä eri lähtökohtien avaamiselle keskusteluun ja tätä käytettiin verme- pilotissa. 

Vermessä uusia opettajia autetaan muun muassa demostroimaan itselle tavoitteita ja välietappeja halutun tavoitteen saavuttamiseksi. Vermessä käsitellään kerronnallisten eli narratiivisten tarinoiden kautta asioita luotettavassa ja vapaassa keskustelukonseptissa.

Verme- ryhmissä tuli vallita luottamuksellinen ja eettinen ilmapiiri siten kuin opettajan velvoite on olla salassapitovelvollinen. Keskustelu teemoista on vapaata ryhmän sisällä ja käyttäen tietoa eri lähteitä käyttämällä. Kukin ryhmä ja yksilö saa vertaisryhmämentoroinnista omaan työhön kehitettävää perustuen reflektointiin ja sen perusteluihin.

Vertaisryhmämentoroinnin tärkeimpiä periaatteita ovat säännölliset kokoontumiset noin kerran kuussa ja riittävästi keskeyttämätöntä aikaa. Toimintasuunnitelman kautta lähdetään hakemaan ryhmiin käsiteltäviä teemoja. Mentori vetää ryhmiä, jakaen tarvittaessa aikaa ja virittämällä toiminnallisia harjoitteita tai esittämällä avaavia kysymyksiä eri ryhmille. Mentorille on myös kehitetty erilaisia työkaluja mm. erilaiset tilat, jossa ollaan ei kenenkään maalla, myös ristiriitaa tai tunteita herättävässä tilassa kuten esimerkiksi taidenäyttelyssä tai historian havinaa täynnä olevassa rakennuksessa, ryhmäkokoontuminen avaa eri tavoin vertaismentorointiryhmien toimintaa ja keskustelua.

Verme-ryhmän käytännön säännöt tulee olla selvillä kaikilla jäsenillä, että toiminta ei kangista ryhmää. Ryhmässä ei esimerkiksi olla kilpasilla tai suoriteta jotain. Ryhmässä puheenvuorot ovat rakentavia ja lyhyitä antaen tilaa muille ryhmäläisten dialogille. Ryhmän toiminnallisuuden kautta saatetaan eteenpäin. Näistä palapelin palasista tehdään synteesi ryhmän yhteisen toiminnan pohjaksi ja määritellään verme-ryhmän tavoitteet.

Mentorille vertaismentorointitilanteeseen valmistautuminen on tärkeää, koska jo se, kuinka tilaisuuden avaa, virittää osallistujien tartuntatason keskusteluun ja siitä aasinsillan oman ryhmän teemaan. Mentorilta on hyvä löytyä myös erilaisia keinoja takataskusta, jotta vähän äänessä olevia saadaan mukaan keskusteluun täysimääräisinä yksilöinä, ilman dramatiikkaa. Kerronnalliset toimintatavat, uusia ajatuksia ja tunteita avaavat kysymykset tai tehtävät auttavat mentoria onnistumaan työskentelyssä. Keskustelut vahvistavat ryhmäjäsenten identiteettiä saaden vertaisiltaan tukea työskentelyyn työssä kohdatuissa ongelmissa.

Hiljainen tieto, kokemuksesta oppiminen, opetuksen arvot luovat vermetoiminnan generoitumiselle hyvät raamit. Generoituminen on viimeinen juna, johon opettajat suuntaavat ja jota kohti opettajuusnenämme olisi hyvä olla menossa. Generatiivisuus pitää huolta muista ihmisistä ja ajaa tärkeiden asioiden käsittelemistä yhteiskunnassamme. Tätä voimme jo kutsua opettajan pätevöitymiseksi omassa työssänsä.