Kasvatuspsykologian näkökulma opettajantyöhön - interaktionistinen pedagogiikka

Kasvatuspsykologian näkökulma opettajantyöhön

                 - interaktionistinen pedagogiikka

Luin Pauli Siljanderin (2002) kirjoittaman teoksen Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Siljander käsittelee kasvatustiedettä kulttuuritieteen, empiirisen kasvatustieteen, kriittisen kasvatustieteen, kommunikatiivisen tieteen sekä konstruktionismin näkökulmasta. Valitsin tähän tarkemmin käsiteltäväksi kommunikatiivisen tieteen eli interaktionistisen pedagogiikan. Valitsin tämän siksi, että mielestäni tässä interaktionistisessa pedagogiikassa on paljon hyvää ja toteuttamisen arvoista. Varsinkin pitemmällä menevissä opinnoissa tämän tavan ottaminen mukaan opetukseen olisi antoisaa. Varsinkin aikuisopiskelijoiden kohdalla tällainen vapaa kommunikaatio, diskurssi ja tasavertaisuus olisivat hyviä lähtökohtia syvälliselle oppimiselle. Toinen syy tämän asian avaamiselle oli se, että Siljanderin mukaan interaktio, eli sosiaalinen vuorovaikutus ja yhteistoiminta, on kohonnut keskeiseen asemaan inhimillisen toiminnan jäsentämisessä. Pedagogisen toiminnan kuvauksessa painotus on siirtynyt yksilöpainotteisesta subjektin käsitteestä ihmisten välisen, intersubjektiivisen toiminnan käsitteeseen. Kommunikatiivisuus eli kielellinen kommunikaatio ja pyrkimys yhteisymmärrykseen ovat pedagogisen toiminnan perusta.

Siljander (2002) avaa interaktion tarkoittavan ihmisten välistä yhteistoimintaa ja vuorovaikutusta. Interaktionaistinen pedagogiikan toiminnan perusta on kielellinen kommunikaatio ja ymmärrys yhteisymmärrykseen siirtymällä yksilöpainotteisen subjektin käsitteestä ihmisten välisen toiminnan käsitteeseen. Ihmisen kielellinen minä syntyy kielellisessä vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tätä sanotaan symboliseksi interaktionismiksi. Teorian perusidea on koottu Meadin vuonna 1962 tekemään teokseen Mind, Self and Society. Teoksessaan Mead esitti ajatuksen yksilön ja yhteiskunnan erottamattomuudesta. Mieli (mind), minä (self) ja yhteiskunta (society) ovat jatkuvassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Yhteiskunta rakentuu ja muuttuu sosiaalisen kanssakäymisen tuloksena. Symbolinen interaktionismi ei ole ensi sijassa kasvatuksen teoria, mutta sen ideat ovat lähtökohtia kasvatustieteen sovellutuksille. Symbolinen interaktionismi keskittyy ihmisen luomien symbolisten ja sosiaalisten merkitysten tarkasteluun. Symbolit ovat sanoja, lauseita, merkkiä, eleitä ja ilmeitä. Asioiden tulkinnat ja merkitykset muodostuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen kautta. Symbolinen interaktio toimii silloin kun, ihmiset ymmärtävät toisen käyttämät symbolit ilman virhetulkintoja. Ihmisen mieli nähdään sisäisenä symbolisena toimintana, ja ihmisen minäkäsitys syntyy tarkastelemalla itseä ikään kuin toisten näkökulmasta. Symbolinen interaktionismi ei yleensä huomioi yhteiskuntien rakenteita ja instituutioita sinänsä, vaan keskittyy nimenomaan yksilöjen välisten suhteiden tarkasteluun. Symbolinen interaktionismi sisältää teorian ihmisen minän rakentumisesta kielellisessä ja yleensä symbolisessa vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Se kuvaa ihmisen yksilöllisen identiteetin rakentumista sekä yksilön sosiaalisen yhteisön vuorovaikutussääntöihin ja toimintatapoihin sopeutumista. Kyetäkseen toimimaan sosiaalisessa maailmassa tulee ihmisen ymmärtää sosiaalisen maailman merkityksellisyyttä.

Meadin mukaan minä (self) jakautuu kahteen osaan. Objektiminä (me) on se kuva itsestämme, jota voimme tarkastella ulkoapäin. Se on minän sosiaalinen puoli, joka edustaa sosiaalista kontrollia. Subjektiminä (I) puolestaan toimii tarkastelijana. Se edustaa yksilön ainutkertaista, yksilöllistä, ympäristöään tulkitsevaa ja toimivaa puolta. Näin ollen ihminen voi myös ymmärtää toisen ihmisen asemaa ja tarkastella toisen ihmisen minuuden muotoutumista.

Ihmisten käyttämien symbolien tarkasteleminen on todella mielenkiintoista. Tuttujen ihmisten kanssa ollessa on toisen käyttämät symbolit helposti tulkittavissa. Pelkät eleet ja ilmeet kertovat enemmän kuin suusta tulevat sanat. Osaat tulkita toisen antaman informaation. Virhearvioinnin tekeminen jää silloin vähemmälle. Olen huomannut että, esim. uuteen työpaikkaan mennessä tulee oppia työpaikan keskinäiset merkityksen annot eri symboleille. Työorganisaation toimintaperiaatteisiin ja merkityksen antoihin tulee päästä sisälle, että voi helpommin kommunikoida toisten kanssa sekä saa itsensä ymmärretyksi ja siten saa asiansa menemään perille. Tulee oppia vastaamaan organisaation sosiaalisiin odotuksiin.

Intersubjektiivisuudella viitataan ihmisten väliseen vuorovaikutukseen. Intersubjektivisuuden mahdollistavat subjektit, jotka luovat suhteensa jonkin yhteisen avulla. Subjektien tulee ymmärtää toisiansa ja heillä tulee olla kykyä toimia yhdessä. Tämän mahdollistaa se, että ihminen syntyy tiettyyn kulttuuriseen traditioon, elää sosiaalisessa merkitysmaailmassa sekä ihmisen identiteetti rakentuu kommunikaatiossa. Kommunikoivien ihmisten suhde on siis vastavuoroinen suhde, jossa haetaan yhteisymmärrystä yhteisen kielen avulla.

Interaktionistinen pedagogiikka näkee kasvatuksen kommunikatiivisena toimintana joka perustuu kielelliseen toimintaan, tasavertaisuudelle ja yhteisymmärrykselle. Siinä ihminen pyrkii avoimeen mielipiteiden vaihtoon ja kommunikaatioon ilman oman hyödyn tavoittelua. Kasvatuksen ollessa kommunikatiivista toimintaa tulee laatia kriteerit milloin kasvatus on kommunikatiivista. Toimivan kommunikatiivisen keskustelun kriteerejä ovat mm. tasavertaisuus, avoimuus ja mielipiteiden perusteleminen. Kommunikatiivinen toiminta kyseenalaistaa vanhanlaisen kasvatuksen, jossa kasvattajan tehtävänä on kasvattaa ja johdattaa kasvatettavaa sivistyspäämäärään. Kommunikaatio tulee aina olla vastavuoroista. Tämän onnistumiseksi tulee kasvattajalla olla kyky kuunnella kasvatettavaa ja tunnustettava kasvatettava tasavertaiseksi, täysivaltaiseksi osapuoleksi. Osapuolet yhdessä tuottavat jotain uutta ja kasvattavaa. Kasvatustapahtuma tapahtuu diskurssin avulla. Diskurssi on vapaata kommunikaatiota, jossa kaikki osapuolet käyvät keskustelua ilman pakkoa ja vallankäyttöä. Diskurssin yhtenä tavoitteena on havainnoida huonot kommunikaation syyt ja poistaa niitä. Diskurssin täydellinen toteutuminen edellyttää osallistujilta ominaisuuksia ja valmiuksia kuten kasvatettavan kasvua argumentoivaan keskusteluun ja itsenäiseen päätöksentekoon. Nämä ovat pitkälle edenneen kasvu- ja kasvatusprosessin tulosta.

Mielestäni Siljanderin avaus interaktionistisesta pedagogiikasta tuo hyvin esille vaateet opettajan työlle. Perinteisesti opetustyötä on ajateltu subjekti-objektisuhteena, jolloin suhde opettajan ja oppilaan välillä on ollut epäsymmetrinen. Nykyään opettajan tulisi kyetä tasavertaiseen suhteeseen ja tunnustettava oppijan interaktion täysivaltaiseksi osapuoleksi. Opettajan tulee tukea oppijaa diskurssiin, argumentoivaan keskusteluun ja itsenäiseen päätöksentekoon. Parhaimmillaan onnistunut diskurssi johtaa yhteisymmärrykseen ja oppijan kasvuun. Tällaiseen onnistuneeseen interaktioon haluan omassa opettajan työssä päästä, edes silloin tällöin J

Lähde

Siljander, P. 2002. Systemaattinen johdatus kasvatustieteeseen. Helsinki: Otava.