Opetussuunnitelman sisältö ja tehtävä aikuiskoulutuksessa
- tukee
oppilaan opintoprosessia ja opettajan työtä
Tässä kirjoituksessa avaan eri
lähteiden pohjalta sitä mikä on opetussuunnitelman tehtävä ja miten se ohjaa
opettajan/ohjaajan työtä. Itseäni kiinnostaa tämä siksi, että opettajaopintojen
toinen opintokokonaisuus käsittelee oppimista tukevien prosessien suunnittelua
ja itse näen opetussuunnitelman olevan siinä merkittävässä roolissa. Itse olen
saanut osallistua Seinäjoen SEAM:in geronomi koulutuksen opetussuunnitelman
tekemiseen. Oma roolini on ollut miettiä opetussuunnitelmaa siitä näkökulmasta
kuinka koulutus vastaa tämän päivän työelämän haasteisiin. Itseäni kiinnostaa
myös kuinka opetussuunnitelma ja henkilökohtainen opetussuunnitelma tukevat aikuiskoulutusta.
Opetussuunnitelma
ja sen sisältö
Sankari (2009) kertoo opetussuunnitelman
olevan työkalu, jonka tavoite on avata opiskelijalle kokonaiskuva koulutusohjelmasta
ja jonka pohjalta oppilaan pitäisi voida suunnitella omaa opiskeluaan. Opetussuunnitelma esittää oppilaan lisäksi
eri tahoille, kuten esimerkiksi opettajalle, hallinnolle ja työelämälle
opintojen sisällön ja tavoitteet. Opetussuunnitelma on myös yksi ohjauksen
väline. Opetussuunnitelma kertoo osaamistavoitteista,
opiskelijan vaihtoehtoisista suorittamistavoista kuten esimerkiksi kansainvälisistä
vaihdoista ja ajankohtaisista projekteista sekä ohjauksesta. Opetussuunnitelmaa
täydentää opintojakso-/moduuliseloste, jossa kerrotaan opiskelijan työkuorman
mitoituksesta, suoritustavoista, kirjallisuudesta ja muusta materiaalista sekä yhteydenpitotavoista
opiskelijoiden ja opettajien välillä. (Sankari 2009).
Sankarin (2009) mukaan
opetussuunnitelmassa tulisi kuvata siten, että oppija ymmärtää opetuksen
tavoitteen, itsenäisen työskentelyn välttämättömyyden ja ohjauksen saamisen,
teorian ja käytännön yhdistyminen, koulutusohjelman työelämäyhteistyön,
tietolähteiden käytön, verkko-opintojen mahdollisuudet, kansainvälisen
opetussuunnitelman- ja opetusyhteistyön ja opettajien välisen yhteistyön sekä
arvioinnin perusteet. Joustava opetussuunnitelma kertoo asioista vain rungon ja
se jättää toteutukset opettajan vastuulle. Näin opettajalla on vapautta
opetusmenetelmien käytössä.
Opetussuunnitelmassa tulee olla
vapautta ja mahdollisuutta myös oppijan valita koulutuksen sisällä erilaisia
painotuksia. Tämä tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelma mahdollistaa sen,
että opiskelija voi painottaa opintonsa omassa suunnassaan, mutta osana
koulutuksen kokonaisuutta. Vaikka opiskelijoiden henkilökohtaiset tavoitteet ja
heidän käsityksensä siitä, mikä heille on juuri nyt hyvää, eivät olisikaan
samansuuntaisia kuin koulutuksen, niin koulutuksen on sallittava se, että
opiskelijat suuntautuvat eri tavoin kukin omien lähtökohtiensa pohjalta.
Opetussuunnitelman väljyys mahdollistaa aidosti erilaisten oppijoiden
toimimisen opetussuunnitelman puitteissa. (Malinen & Laine 2009, 27).
Opetussuunnitelma
ohjaa aikuiskoulutusta
Ilola (2009) avaa
opetussuunnitelmatyötä aikuiskoulutuksen näkökulmasta. Hänen mielestä
opetussuunnitelmatyö pitäisi nähdä opettajan pedagogista toimintaa ja
opiskelijan oppimista ohjaavana konstruktiona. Laatutyö, strategiset linjaukset
ja erilaiset toimintaprosessien kuvaukset vaikuttavat omilla tavoillaan
opettajien pedagogiseen toimintaan, sen organisoitumiseen ja aikuisopiskelijan
arkeen. Opiskelijan näkökulmasta
omien opintojen periaatteita, tavoitteita, rakennetta ja toteutusta kuvaava
opetussuunnitelma on yhä erittäin tarpeellinen. Tämä siksi, että aikuisopiskelija
on usein tavoiteorientoitunut ja haluaa opetus- ja toteutussuunnitelman avulla
organisoida opintonsa osaksi omaa arkeaan; selkeä ja riittävän ohjaava
opetussuunnitelma osoittaakin, että opetuksessa ja ohjauksessa pyritään kunnioittamaan
opiskelijan aikuisuutta ja osoitetaan erilaisten elämäntilanteiden
ymmärtämystä. Hyvä opetussuunnitelma toimii lisäksi linkkinä työelämään ja
verkostotyön solmukohtana, joten toinen kirjoitettua opetussuunnitelmaa
tarvitseva osapuoli on ammattikorkeakoulun ja koulutusalan toimintaympäristö.
Kolmantena näkökulmana opetussuunnitelman tarpeellisuuteen on sen opettajien
toimintaa ohjaava luonne.
Aikuisopiskelijalle
merkityksellinen opetus- ja toteutussuunnitelma kertoo selkeästi opintopolun
eri vaiheissa olevalle opiskelijalle ja opiskeluryhmälle, mihin ja miten
opinnoissa edetään. Motivoiva ja ohjaava opetussuunnitelma auttaa opiskelijaa
asemoimaan itsensä ammattialan osaamistavoitteisiin ja viitoittaa opiskelijan
oppimis- ja opiskeluprosessia joustavasti ja opiskelijan autonomiaa
kunnioittaen. (Ilola 2009).
Aikuisopiskelijan aiemmista
opiskelukokemuksista saattaa olla jo useita vuosia. Oppimiskäsitykset ja
opiskelumallit ovat muuttuneet, ja siksi opintojen aloittaminen saattaa olla
työlästä. Oman oppimisen ja osaamisen analysointi voi myös tuottaa vaikeuksia, ja
siksi oppimisen näkyväksi tekemiseen ja opiskelutaitojen kehittämiseen on
varattava tilaa opetus- ja toteutussuunnitelmassa ja
ohjauksen painopisteissä.
Aikuisopiskelijoiden muuttuvat tilanteet ja arkielämän kompleksisuus tuottavat
haasteita opetus- ja toteutussuunnitelmalle. Opetussuunnitelman tulee tarjota
riittävästi vaihtoehtoisia tapoja suorittaa opintoja ja ajallisia
mahdollisuuksia opiskella joustavasti. Opintojen toteutuksen suunnittelussa
onkin pohdittava tarkoin, mitkä teemat tarvitsevat yhteistä tiedonrakentelua
lähiopetuksessa ja mitkä asiat on mahdollista opiskella itsenäisesti, työssä
tai verkkopedagogiikan menetelmiä hyödyntämällä. Monimuotoinen ja joskus
monimutkainenkin aikuisopiskelu tarvitsee tuekseen vahvan ohjausjärjestelmän.
Mitä monimuotoisempaa on koulutus, sitä henkilökohtaisempaa ohjausta tarvitaan.
(Ilola 2009).
Henkilökohtainen
opetussuunnitelma
Henkilökohtainen
opiskelusuunnitelma on opiskelijan oppimisen perusta, jonka pohjalta opinnot
suunnataan. (Malinen & Laine 2009, 27).
Henkilökohtainen opiskelusuunnitelma on opiskelijan itselleen tekemä
oman opintokaaren harkittu käsikirjoitus, joka pohjaa menneisyyteen. Tämä
prosessi haastaa opiskelijan, koska opiskelusuunnitelman kirjoittaminen
pakottaa opiskelijan ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan ja kehittämään
sisäistä kontrolliaan. Opiskelijalle on haasteellista irtaantua
suorituskeskeisyydestä, ymmärtää omakohtaisuuden periaatetta ja konkretisoida
omia tavoitteitaan. (Malinen & Laine 2009, 28). Ohjaajan vastuu on tarjota
riittävästi tukea, mutta myös riittävästi tilaa ja aikaa opiskelijan omalle
kypsyttelylle, pohdinnalle ja itsetutkiskelulle. Kun opiskelijan
henkilökohtainen opiskelusuunnitelma alkaa hahmottua, on ohjaajan osattava
vähentää tukeaan asteittain. (Malinen & Laine 2009, 29).
Aikuisopiskelija omaa monenlaista
kokemusta ja osaamista tullessaan opiskelemaan ammattikorkeakouluun. Aiemmin
hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) on lähtökohta
opintojen henkilökohtaiselle suunnittelulle. Ammatillisen osaamisen tarkastelun
rinnalla on tärkeää keskustella opiskelijan opiskelutavoista sekä arvioida
yhdessä opiskelun tavoitteita sekä opiskelijan yleistä orientoitumista
opiskeluun. Laajasti tulkittuna henkilökohtainen opintosuunnittelu pitää
sisällään AHOT-prosessin sekä henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS)
laadinta- ja ohjausprosessin, eli katse on sekä menneessä että tulevassa.
(Annala 2009).
Henkilökohtaisen ohjauskeskustelun
tavoitteena ei ollut vain tarkistaa kertyneitä opintopisteitä ja opintosuunnitelman
tilannetta vaan arvioida yhdessä opiskelijan oppimista ja ammatillista kasvua
sekä asettaa uusia tavoitteita opiskelun ja työelämään suuntautumisen suhteen.
Ohjaavan opettajan kanssa käyty HOPS-keskustelu oli luonteeltaan ammatillista
kasvua ohjaava keskustelu, jossa tuetaan opiskelijan autonomisuuden kasvua.
Lähtökohtana oli, että opiskelijaa kunnioitetaan oman elämänsä, opiskelunsa ja
uransa asiantuntijana, josta hän itse kantaa vastuun. Kun ohjaussuhde tapahtui
ideaalialueella, sekä ohjaaja että opiskelija olivat molemmat valmiita
keskustelemaan opinnoista laaja-alaisesti ja dialogisesti. (Annala 2009).
Opetussuunnitelman
kehittämisen tarpeet
Opetussuunnitelman kehittäminen luo
parhaassa tapauksessa yhteisöllisyyttä ja uutta osaamista ammattikorkeakoulun
sisälle. Toimivan opetussuunnitelman avulla aiemmin hankitun osaamisen
tunnistaminen ja tunnustaminen onnistuu, ja opetussuunnitelma tukee opiskelijan
opintojen etenemistä. AHOT-käytänteiden ja ohjauksen avulla opiskelija pystyy
rakentamaan omista opinnoistaan yksilöllisen ja koherentin prosessin ja samalla
hyvä opetussuunnitelma toimii ammatillisen osaamisen ja kvalifikaatioiden
arvioinnin välineenä. Kun kehitetään opetussuunnitelmaa, kehitetään
ammatillisen korkeakoulutuksen pedagogista ydintä. (Ilola 2009).
Työelämän näkökulmasta tulisi
opetussuunnitelmia muuttaa siten, että suunnitelmissa käytettäisiin työelämän
eri tehtävissä toimiville tuttuja käsitteitä ja ilmiöitä. Opetussuunnitelmassa
käytettävää kieltä kannattaa yleensäkin tarkastella kriittisesti ja pohtia,
kenen tarkoituksia palvelemaan opetussuunnitelma on kirjoitettu. Ammatillisen
kasvun kysymykset ovat ensiarvoisen tärkeitä opetussuunnitelmassa ja niiden
pitää olla esillä selkeästi ja alakohtaisesti riittävällä tavalla. Ammatillisen
kasvun kysymykset liittyvät kiinteästi osaamisen tunnistamiseen ja omien
oppimistavoitteiden laatimiseen, joten nykyisiä ammattitaitovaatimuksia ei ole
mahdollista saavuttaa ilman ammatillisen kasvun kysymysten käsittelyä.
Olennaista siis on, että opetussuunnitelman on osana ammatillista kasvua
tukevia elementtejä ja että nämä elementit tuottavat opiskelijalle
opintopisteitä joko omana kokonaisuutenaan tai osana muiden ammatillisten
tavoitteiden saavuttamista. Ammattikorkeakoulun erillistä ohjaussuunnitelmaa
teemaryhmäläiset pitivät tärkeänä, sillä ohjauksen rooli on usein vielä
fokusoitumaton ja siksi ohjauksen tavoitteita, toimintamalleja ja vastuita on
hyvä täsmentää erillisellä suunnitelmalla. (Ilola 2009).
Opetussuunnitelmien kehittämisessä
on hyvä arvioida sitä, miten laajaa ja syvällistä ohjausta käytännössä on
mahdollista antaa opettajan roolista käsin. Ohjaussuhteen riskinä voidaan nähdä
mm. se, että ohjaava opettaja astuu ihmissuhdetyöntekijän rooliin tai antaa
opiskelijalle liian valmiita vastauksia tai ohjeita siten, että opiskelijan
autonomisuuteen ohjaaminen jää syrjään. Osa opiskelijoista sijoittui ns.
rajaavalle alueelle. Heidän autonomisuutensa on vahvaa, mutta he eivät koe
tarvetta keskustella henkilökohtaisesti opinnoistaan ohjaavan opettajan kanssa.
On mahdollista, että näillä opiskelijoilla on riittävästi tietoa ja osaamista
suunnitella omia opiskeluprosessejaan ilman ohjaajan tukea. Toisaalta on
mahdollista, että tässä joukossa on pintaoppimiseen suuntautuneita
opiskelijoita, joilla ammatillisen kasvun ja kehittymisen pohdinta ei etene
kovin syvälliseen prosessiin. Myös ohjaava opettaja voi niin ikään sijoittua
rajaavalle alueelle tai ihmissuhdetyöntekijän rooliin. Ohjauksen rooli
vaihtelee sekä persoonakohtaisesti että sen mukaan, miten ohjauksen eri roolit
on työyhteisössä avattu ja ymmärretty. Esimerkiksi rajaavalle alueelle
sijoittuva opettaja ei välitä keskustella asioista kovin syvällisesti, vaan
toteuttaa HOPS-keskustelunormia työhönsä kuuluvana asiana. Tällöin keskustelu
voi jäädä opintopisteiden tarkistamisen tasolle, eikä oppimisesta,
ammatillisesta kasvusta tai työelämän tavoitteista keskustella. Jos tällaisen
opettajan ohjattavana on runsaan ohjaustarpeen omaava opiskelija, heidän
ohjaussuhteensa ennuste on varsin huono. (Annala 2009).
Kokonaisuutena voidaan todeta, että
henkilökohtaisen opintosuunnittelun ohjauksessa on tärkeää ohjauksen
säännönmukaisuus ja prosessimaisuus. Yhteisen pelikentän luominen ja käytäntöön
vieminen vaatii pedagogisessa yhteisössä yhteisten arvojen ja tavoitteiden
määrittämistä sekä yhteisiä sopimuksia siitä, mihin suuntaan pedagogista
toimintaa - mukaan lukien henkilökohtaisen opintosuunnittelun ohjaus - halutaan
viedä. Ohjauksen pelikentän eri toimijat voivat kaikki osallistua omasta
roolistaan käsin opiskelijan opintojen tukemiseen, neuvontaan ja ohjaukseen,
mikä koskee sekä yksittäisiä tilanteita että kokonaisvaltaista opintojen
suunnittelua kohti työelämän tavoitteita. Kun henkilökohtaisen
opintosuunnittelun prosessi on kytketty osaksi normaalia opetustyötä,
opintojaksoja ja opetustoimintaa, silloin ohjaukselle on paikka ja tila, joka
koskettaa jokaista osaamistaan ja oppimistaan edistävää opiskelijaa – sekä
nuoria että aikuisia samanarvoisesti. (Annala 2009).
Lähteet
Annala,
H. 2009. Henkilökohtainen opintojen suunnittelu ammattikorkeakoulussa.
Teoksessa: Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.) Löytöretki aikuisohjauksen
maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Jyväskylä:
Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18.(66–72). Saatavissa:
http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B18_verkkojulkaisu.pdf
Ilola,
H. 2009. Opetussuunnitelmat aikuiskoulutuksessa – teematyöskentelyssä opittua. Teoksessa:
Lätti, M. & Putkuri, P. (toim.) Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan –
kokemuksia ja käytänteitä ammattikorkeakouluista. Jyväskylä: Pohjois-Karjalan
ammattikorkeakoulun julkaisuja B:18.(64–65). Saatavissa:
http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B18_verkkojulkaisu.pdf
Malinen, A. & Laine, T. 2009.
Koulutuksen kulmakiviä. Teoksessa: Laine, T & Malinen, A. (toim.) Elävä
peilisali. Aikuista pedagogiikkaa oppimassa. Helsinki: Kansanvalistusseura.
9-32.
Sankari,
A. 2009. Mihin ja miten opetussuunnitelma ohjaa? Teoksessa: Lätti, M. & Putkuri,
P. (toim.) Löytöretki aikuisohjauksen maailmaan – kokemuksia ja käytänteitä
ammattikorkeakouluista. Jyväskylä: Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun
julkaisuja B:18.(61–63). Saatavissa:
http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/B18_verkkojulkaisu.pdf
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti